Pannónia-studion ensimmäinen pitkä elokuva oli myös ohjaajansa Marcell Jankovicsin ensimmäinen pitkä ohjaus. Rakastettu klassikko nousi katsojamenestykseksi jo tuoreeltaan. Kansallisrunoilija Sándor Petőfin 150-vuotisjuhlavuodeksi valmistunut värikäs musikaalianimaatio yhdisti kansanperinteen, psykedelian ja Art Nouveau -vaikutteet seikkailusaduksi, jossa paimenpoika päätyy suorittamaan uskomattomia urotekoja saadakseen rakkaansa takaisin.

***

Pop-taiteen, koristeellisen kansantaiteen ja jugendtyylin eli art nouveaun vaikutteet yhdistävä János Vitéz (1973) eli ”Jánoz Rohkea” oli ensimmäinen kokopitkä unkarilainen animaatioelokuva. Symbolirikkaassa seikkailusadussa kyläpaimenesta tulee komea husaari, joka saa tehtäväkseen suoriutua uhkarohkeista ja yliluonnollisistakin koettelemuksista päästäkseen kohtaamaan tuonpuoleisessa nuorena kuolleen rakastettunsa Iluskan. János Vitéz valmistui tilaustyönä Unkarin kansallisrunoilija Sándor Petőfin (1823–1849) syntymän 150-vuotisjuhlavuodeksi, ja se perustuu Petőfin samannimiseen, vuonna 1845 julkaistuun runoelmaan.

Juoni muotoutuu erityisen dramaturgian mukaisesti. Elokuvan sävykoostumus käsittää yhteensä 600 väriä (värisuunnittelijana toimi Zsolt Richly). ”Kylmä” väripaletti, jossa on purppuransinisiä ja vihertävän keltaisia sävyjä, ja ”lämmin” väriskaala, jossa on mukana oranssin ja magentan eri sävyjä, seuraavat ja vahvistavat hahmojen emotionaalisia vaihteluita.

Elokuvan huomiota herättävä kuvasto syntyi ainutlaatuisesta taidesuuntausvaikutteiden yhdistelmästä. Koristeellisen unkarilaisen kansantaiteen perinnettä ilmentää päähenkilöiden, Jancsin ja Iluskan, symbolinen ulkomuoto, kuten heidän naamiomaiset kasvonsa. Samalla tavalla viestiä kantaa Jancsin vartalo vääristyneine mittasuhteineen. Hänen sankaruuttaan korostaa se, että katsomme häntä ikään kuin alhaalta päin: hänen ylävartalonsa näyttää paljon pienemmältä kuin hänen leveydeltään ja pituudeltaan suurennetut jalkansa, jotka astelevat maailman halki tehtäväänsä suorittamassa. On kuin Jancsi kävelisi jalat maassa mutta pyrkien samanaikaisesti jatkuvasti kohti taivasta, hänen päänsä asemoituessa yhdeksi taivaankappaleista.

János Vitéz sai teatteriensi-iltansa Unkarissa 1. toukokuuta 1973. Elokuvan julkaisun aikaan 32-vuotiaalle ohjaaja Marcell Jankovicsille (1941–2021) teos oli ensimmäinen, jossa hän siirsi unkarilaisen kulttuurin vuosisatoja vanhoja perinteitä, myyttejä ja estetiikkaa animaatioon. Tästä tuli sittemmin hänen tavaramerkkityylinsä. János Vitéz nousi hitiksi kotimaansa elokuvateattereissa, ja pelkästään ensi-iltavuonna lippuja myytiin yli 1,5 miljoonaa.

Elokuvan tekeminen kesti 22 kuukautta, ja työryhmään kuului 130 ihmistä. Käsikirjoituksen ja hahmojen liikesuunnittelun parissa työskenteli kaksi ryhmää: ensin mainittuun kuuluivat ohjaaja Marcell Jankovicsin lisäksi Tamás Szabó Sipos ja Péter Szoboszlay, kun taas päähenkilöiden ”näyttelijäntyö” eli liikesuunnittelu on Jankovicsin, József Neppin ja Béla Ternovszkyn ansiota. Musiikin sävelsi János Gyulai Gaál. Vaikka alkuperäisen runoelman kuvailevia osia ei elokuvassa kuulla puheena ja ainoastaan sen dialogit on dramatisoitu kerrontaan, useissa kohtauksissa toimivat sillanrakentajina József Romhányin kirjoittamat ja pop-laulaja Gjon Delhusan esittämät laulut.

János Vitéz oli Pannónia-studion debyytti klassisen unkarilaisen kirjallisuuden kokopitkien animaatiosovitusten saralla. Häikäisevien väriensä, psykedeelisten muotojensa ja symbolisia maisemia kattavan road movie -tyylisen juonensa ansiosta sitä verrataan usein muutamaa vuotta aiemmin ilmestyneeseen The Beatles -kulttianimaatioon Keltainen sukellusvene (Yellow Submarine, 1968). Myös Jankovics itse on myöntänyt länsisaksalaisen graafikko Heinz Edelmannin ja kanadalaisen animaatioelokuva-ohjaaja George Dunningin teoksen toimineen inspiraationa.

Elokuvan upea avauskohtaus esittelee tarinan fantastiset elementit; mikro- ja makrokosmoksen yhdistymisen, jossa maanpäällinen ja tuonpuoleinen, horisontaali ja vertikaali olemassaolon taso kohtaavat. Samalla siinä esiintyy useita Jankovicsin pitkien elokuvien animaatiotyylin elementtejä. Rakastavaisten tapaaminen puron reunalla muuttuu silmänräpäyksessä kosmiseksi kosiskelutanssiksi. Heidät kääritään taianomaiseen viittaan ja kohotetaan maan yläpuolelle. Cifraszűrin (paimenen koristeisen takin) kukkakirjonta herää eloon, kukkien peittämä niitty alkaa tanssia, ja sitten kumpuileva maaseutu aloittaa hitaan, dynaamisen aaltoilun. Upeat luonnonkehykset antavat tietä kosmisille ulottuvuuksille ja värähtelevien, tulisten auringonpurkausten keskellä suuteleva kyyhkyspari aloittaa mandalamaisen villin tanssin. Harmonisen sinfonisen orkesterin säestyksellä suoritetun euforisen pyörimisen rikkovat vertahyytävät tuulihaukan kiljahdukset, jotka heijastavat kuvassa näkyvää nuoren parin draamaa: lyhyttä yhdessä vietettyä idylliä maallisessa maailmassa seuraa vajoaminen manalaan ja lopulta muutoksen kokeneiden rakastavaisten jälleennäkeminen taivaallisessa paratiisissa.

Alkukuvana esitettävä Sisyphus (1974) on kahden minuutin mittainen, minimalistinen ja sanaton animaatio, joka pohjaa samannimiseen (suomeksi Sisyfos) antiikin kreikkalaiseen myyttiin. Sisyphus kuvaa ihmishahmoa, joka vierittää jatkuvasti kasvava kivenlohkaretta jyrkässä ylämäessä. Marcell Jankovicsin itsensä piirtämän teoksen inspiraatioksi on kerrottu János Vitézin tekemisen suuritöisyys.

– Anna Ida Oroszin (Unkarin elokuvainstituutin Core Films -sivusto) mukaan 30.5.2026