SYVÄNSININEN MERI (2011)

The Deep Blue Sea
Ohjaaja
Terence Davies
Henkilöt
Rachel Weisz, Tom Hiddleston, Simon Russell Beale
Maa
Yhdysvallat/Iso-Britannia/Australia
Kesto
98 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Lisätieto
Terence Rattiganin näytelmästä
Ikäraja

Tuomarin vaimo aloittaa salasuhteen ilmavoimien lentäjän kanssa katkeransuloisin seurauksin. Lyhyt onni -klassikkoa muistuttavassa rakkaustarinassa Terence Davies kanavoi douglassirkmaista melodraamaa brittiläisen varautuneisuuden siivilöimänä, onnistuen tavoittamaan sota-ajan tunnelman ja mahdottoman rakkauden. Fragmentaarinen kerronta on kuin rikkonainen peili, josta ei voi kääntää katsettaan pois.

***

Persoonallisista teoksistaan tunnetulla brittiohjaaja Terence Daviesilla oli usein vaikeuksia saada rahoitusta elokuvilleen. Vaikka Sydän vieraassa talossa (The House of Mirth, 2000) sai hyvän vastaanoton ja menestyi kohtalaisesti lippuluukuillakin, innostuneet odotukset Daviesin tulevaisuudesta osoittautuivat pian ennenaikaisiksi. Davies yritti pitkään saada seuraavaa elokuvaansa skotlantilaiskirjailija Lewis Grassic Gibbonin Sunset Song -romaanista (1932) aluilleen, mutta rahoitusta ei millään löytynyt. Seuraava fiktioelokuva syntyi vasta vuosikymmen myöhemmin tilaustyönä, kun The Sir Terence Rattigan Charitable Trust tilasi sovituksen Terence Rattiganin (1911–1977) satavuotisjuhlan kunniaksi. Tuottaja Sean O’Connor kertoi Daviesille tarjouksesta, Davies luki näytelmäkirjailijan koko tuotannon ja päätyi The Deep Blue Sea -näytelmään (1952). Itsetuhoisen naisen rakkaudesta kertova näytelmä oli sovitettu aiemminkin, Anatole Litvakin ohjaamana Syvä kuin meri -elokuvana (The Deep Blue Sea, 1955), mutta Daviesin Syvänsininen meri (The Deep Blue Sea, 2011) tekee materiaalista erehtymättömästi ohjaajansa näköisen muistojen melodraaman.

Rattiganin näytelmä alkaa kohtauksella, jossa itsemurhaa yrittänyt nainen löydetään asunnostaan. Naapurit saavat Hester-nimisen naisen tolpilleen ja kutsuvat tämän miehen, tuomari William Collyerin paikalle. Pian kuitenkin paljastuu, että Hester ja Collyer ovat asumuserossa ja Hester elää toisen miehen kanssa. Uusi mies on alkoholisoitunut, entinen kuninkaallisten ilmavoimien lentäjä Freddie Page. Kun Freddie saapuu kotiin, kysymykset Hesterin epätoivoisen teon taustoista kasvavat pohdinnaksi rakkauden merkityksestä. Näytelmän nimi viittaa englannin kielen ”between the devil and the deep blue sea” -sanontaan, joka tarkoittaa dilemmaa.

Vaikka Syvänsininen meri sai alkunsa tilaustyönä, lopputulos eroaa merkittävästi alkuteoksesta. Siinä missä Rattiganin näytelmä tapahtuu yhdessä asunnossa yhden päivän aikana, Davies avaa kamaridraaman neljän seinän ulkopuolelle, hajottaa näytelmän keskitetyn eksposition eli esittelyn ja kertoo tarinan epälineaarisesti. Lisäksi Daviesin elokuvassa tapahtumat kerrotaan pääasiassa Hesterin subjektiivisesta näkökulmasta. Elokuva alkaa lyyrisellä jaksolla, jossa kerronta ajelehtii tajuttoman Hesterin hajanaisissa muistoissa Daviesin ihaileman Samuel Barberin viulukonserton (op. 14) sitoessa kuvakudosta yhteen. Muutokset tekevät Hesterin roolista myös painokkaamman, ja elokuva nojaakin pitkälti Hesteriä esittävän Rachel Weiszin melankoliseen läsnäoloon.

Näin Davies tekee Rattiganin näytelmästä omansa. Rattiganin näytelmä sai tiettävästi alkunsa homoseksuaalisen Rattiganin epäonnistuneesta parisuhteesta, ja Hesteria on pidetty myös homoseksuaalisen Daviesin omakohtaisena queer-hahmona. Daviesista kirjan kirjoittaneen Michael Koreskyn mukaan Hesterin päätös vaihtaa mukava porvarillinen elämä tuomariaviomiehensä kanssa taloudellisesti epävarmempaan mutta seksuaalisesti houkuttelevampaan elämään nuoremman Freddien kanssa ”heijastelee homoseksuaalista kaipuuta sekä siihen liittyvää sosiaalista leimaa ja marginalisoitumista.” Hester istuukin täydellisesti Daviesin filmografian sivullisten henkilöhahmojen galleriaan. Elokuvan toistuvissa kuvissa ikkunasta ulos katsovasta Hesteristä Koresky näkee yhteyksiä aina Daviesin ensimmäiseen Children (1976) -lyhytelokuvaan saakka. Molemmissa elokuvissa henkilöt katsovat Koreskyn sanoin ”maailmankaikkeutta, jota he eivät ymmärrä, ja joka ei ole vaivautunut ymmärtämään sitä pohtivia henkilöitä”. Vaikka Syvänsininen meri sai hyvän kriittisen vastaanoton ja johti lopulta Daviesin pitkään suunnittelemaan Sunset Song (2015) -elokuvaan, Syvänsininen meri jäi viimeiseksi Suomen teatterilevitykseen päätyneeksi Daviesin elokuvaksi.

Lähteitä: Brandon Harris: “Terence Davies, The Deep Blue Sea” (Filmmaker Magazine, 21.3.2012); Michael Koresky: Terence Davies (2014, University of Illinois Press)

– Ilpo Hirvonen 12.4.2024