BARBARA (2012)

DDR- ja Stasi-kliseitä välttelevä vuoden 1978 Itä-Saksaan sijoittuva Barbara kertoo nuoresta lääkäristä, jonka hakemus ulkomaille evätään, ja joka siirretään töihin pikkukaupungin sairaalaan. Petzoldin luoman ilmapiirin kesäinen mutta vainoharhainen painostavuus palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla Hopeisella karhulla.

***

Berliinin koulun maineikas kasvatti, ohjaaja Christian Petzold (s. 1960) on uransa aikana jättänyt merkittävän jäljen kansainväliseen elokuvataiteen kenttään. Hänen aikaansaannoksensa ovat olleet älykkäitä, jännittyneitä töitä, jotka muistuttavat psykologisia trillereitä. Petzoldin teokset erottuvat kuitenkin joukosta oudoilla käänteillään juonen kulussa, moraaliselta tasoltaan, visuaaliselta kauneudeltaan sekä elokuvanteon älyllisyyden osalta. Barbara (2012) toi ohjaalleen Hopeisen karhun Berliinissä ja luottonäyttelijä, Saksan parhaisiin lukeutuva, valovoimainen Nina Hoss vakuuttaa jälleen kyvyillään pääosassa. Neuvostoaikainen, rautaesiripun taakse sijoittuva miljöö  sallii sen tutkia kompleksisia ja vangitsevia, aikaan ja paikkaan liittyviä moraalisia dilemmoja.

Kuten Oscar-palkittu, Florian Henckel von Donnersmarckin Muiden elämä (2006) sekä vähäiselle huomiolle jäänyt Jan Hrebejkin Kawasaki’s Rose (2009) myös Barbara havainnollistaa dynamiikkaa ihmisen yrittäessä ylläpitää humaanisuutta kauhistuttavan poliisivaltion edessä. Tällaisista tilanteista on Petzold onnistunut mestarillisesti loihtimaan mitä korkeimman tason draamaa.

Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1980 ja elokuvan alussa päähenkilö, Barbara-niminen lääkäri astuu bussista  pikkukaupungissa, mihin hänet on karkotettu. Lääkärinä hän työskenteli ensin huippulaitoksessa Berliinissä. Hän rikkoi sääntöjä hakemalla viisumia maastapoistumiseen kommunistijohtoisesta DDR:stä ja nyt hänet on määrätty vaatimattomaan lastensairaalaan provinssiin. Barbara on melkein jatkuvan Stasin tarkkailun alla, satunnaisesti ajoitetuilla nöyryyttävillä fyysisillä tutkimuksilla. Hän jatkuvasti kuitenkin toivoo pakenevansa länteen syiden vuoksi, jotka ovat yhtä lailla niin romanttisia, poliittisia kuin persoonallisiakin.

Mitä muuta Barbara edustaakaan, hän on tehokas ja työlleen omistautunut tohtori, joka panostaa potilaittensa hyvinvointiin. Uhittelevan ja vaikean nuoren Stellan (Jasna Fritzi Bauer) kanssa, joka ei päästä muita lääkäreitä lähelleen hän muodostaa tiiviin suhteen.  Barbara alkaa jopa lukea Stellalle toisen kapinallisen, Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailuja. Mutkikas ja toisaalta ihaileva on myöskin Barbaran suhde kolleegansa, altruistiseen Andreen, joka tuntee tähän vetoa. Vaikeiden valintojen edessä Barbara joutuu päättämään, mikä on lopullisesti hänen elämässään tärkeää.

– Manohla Dargisin (New York Times), Kenneth Turanin (Los Angeles Times) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 7.10.2020