Nikon (Erik Carlson) maailma järkkyy, kun poroperheeseen tulee uusi isäpuoli ja myös tämän poika, kaikkien ihailema Jonni (Juhana Vaittinen). Yhteiselo velipuolen kanssa ei ole helppoa, mutta tilanne mutkistuu, kun kostoa hautova Valkoinen susi (Katariina Kaitue) kidnappaa Jonnin. Kari Juusosen ja Jørgen Lerdamin ohjaama animaatiojatko-osa kustansi vielä edeltäjäänsä enemmän.

***

Niko, lentäjän poika (2008) oli suuri menestys. Suomalaisen Anima Vitae -yhtiön silmäterästä kasvoi kansainvälinen suksee, jonka levitysoikeudet myytiin 118 maahan. Poropojan jouluseikkailusta tuli kotimaisen elokuvatuotannon kaikkien aikojen vientivaltti.

Ei siis ihme, että Niko on saanut lentää valkokankaille yhä uudelleen. Niko 2 – lentäjäveljekset (2012) jatkaa siitä, mihin ykkösosa jäi. Pikkuporo Niko (äänenä Erik Carlsson) nauttii lentämisestä yhdessä viikonloppuisänsä Hirvaksen (Juha Veijonen) kanssa. Tavallinen arki ei houkuta joulupukin lentojoukkoihin kuuluvaa isukkia, joka viihtyy rellestävien porotoverien seurassa.

Niko haluaisi isän ja Oona-äidin (Elina Knihtilä) samaan tokkaan, vaikka viimemainitulla on jo uusi elämänkumppani valittuna. Äidin mielitietty Lenni (Riku Nieminen) ja eritoten tämän pieni poika Jonni (Juhana Vaittinen) saavat Nikon suunniltaan. Hän hylkii perässään kirmaavaa pikkuveljeä kohtalokkain seurauksin: ilkeät kotkat kaappaavat Jonnin kynsiinsä.

Liito-orava Julius (Mikko Kivinen), lumikko Wilma (Vuokko Hovatta) ja uusi tuttavuus, erakkoporo Topias (Aarre Karén), auttavat huolestunutta Nikoa vaarallisessa pelastusoperaatiossa. Matka kotkien konnulle on vaativa, mutta vielä vaarallisempaa on päästä perille, sillä siipiveikkoja simputtaa verenhimoinen Valkoinen Susi (Katariina Kaitue).

Jatko-osien on useimmiten mahdotonta vetää vertoja alkuperäisteosten charmille, mutta Niko 2:n kohdalla vaativassa tehtävässä on onnistuttu varsin hyvin. Komea tyyli säilyy, kiitos viimeistellyn visualisoinnin, erinomaisten ääninäyttelijöiden ja tarinan riittävän simppelin perusajatuksen. Reilun tunnin pituus palvelee suoraviivaista kerrontaa, joka ymmärtää pysytellä parissa kantavassa teemassa.

Siinä missä ensimmäinen elokuva kertoi itseluottamuksen ja rohkeuden löytämisestä, jatko-osa korostaa muiden huomioonottamista ja epäitsekkyyttä. Uusperhe-aihe puhuttelee varmasti monia lapsikatsojia, ja parhaimmillaan se onnistuu siinä juuri lapsen omalla kielellä.

Vauhdista ei ole tingitty, vaan se korostuu jatko-osassa entisestään. Tähän ratkaisuun on luonnollisesti vaikuttanut elokuvasta normiversion ohella elokuvateatterilevityksen saanut 3D-versio.

– Outi Heiskanen 27.1.2025