MESTARI (2012)

The Master/Mästaren
Ohjaaja
Paul Thomas Anderson
Henkilöt
Joaquin Phoenix, Philip Seymour Hoffman, Amy Adams, Laura Dern
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja
K12
Kesto
137 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI DCP

Sotakokemusten traumatisoima Freddie ajautuu juopuneena laivalle, missä hän kohtaa Lancaster Doddin. Dodd on karismaattinen johtaja, joka on juuri perustanut uuden ”uskonnon”. Jonkinlaista elämänsuuntaa etsivä Freddie lyöttäytyy seurueen mukaan. Löyhästi skientologian perustajan Hubbardin tarinaan pohjaava elokuva on näyttelijäntyön juhlaa.

”Olen kirjailija, lääkäri, ydinfyysikko ja teoreettinen filosofi. Mutta ennen kaikkea, olen mies, toivottoman utelias ihminen, kuten sinäkin. ”Tämä repliikki, jonka Lancaster Dodd (Philip Seymour Hoffman) sanoo Freddie Quellille (Joaquin Phoenix), kiteyttää Paul Thomas Andersonin kuudennen elokuvan, Masterin, ytimen. Kyseessä on kahden erilaisen, mutta silti samankaltaisen miehen välisestä suhteesta. Se on teema, jota Anderson on jo tutkinut Sidney (1996), Boogie Nights (1997) ja There Will Be Blood (2007) -elokuvissa. Kuten kaksi edellistä, myös Master käsittelee tiettyä ajanjaksoa Amerikan historiassa. Tässä tapauksessa on kyse toisen maailmansodan jälkimainingeista. Sota on jättänyt jälkensä Freddien kaltaisiin nuoriin miehiin. Levottoman ja pettyneen sotilaan ja itsensä Syy-nimisen karismaattisen liikkeen johtajaksi nimittäneen Dodd’in tiet kohtaavat

Tämä oli elokuvan ensi-iltaa edeltävien kuukausien kiistelyn ja keskustelun aihe. Mestarin oletettiin yleisesti kertovan Skientologisesta liikkeestä ja sen johtajasta L. Ron Hubbardista, jota pidettiin Lancaster Dodd’n esikuvana. Elokuvan katsominen vakuuttaa kuitenkin siitä, että uskonto, todellinen tai kuviteltu, ei ole sen keskeinen aihe. Andersonia kiinnostaa ihmisten välinen vuorovaikutus ja heidän suhteensa ympärillä oleviin asioin. Vaikka Mestari keskittyy suppeampaan joukkoon ihmisiä kuin Boogie Nights tai Magnolia, se pysyy tarinakerronnan ja laajuutensa puolesta eeppisenä, kunnianhimoisena saavutuksena. Sen maailmanensi-ilta oli Venetsian elokuvajuhlilla ja sittemmin sitä esitettiin harvinaiseksi käyneessä 70 mm:n formaatissa valikoiduissa amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa elokuvateatterissa.

Mestari on intiimi epiikka. Sen ytimessä on kahden miehen ja kahden näyttelijän välinen vastakkainasettelu. Väitettyään vetäytyvänsä eläkkeelle näyttelemisestä ja keskittyvänsä jatkossa ”näyttelemään” vain itseään muka-dokumentissa I am still here Joaquin Phoenix palasi valkokankaalle tyypillisen raa’alla ja intensiivisellä esityksellä, huokuen alkukantaista energiaa ja raivoa. Sen kääntöpuolena on Andersonin kanssa viidennen ja viimeisen kerran työskentelevä Philip Seymour Hoffman. Hän valitsi henkisen, rauhallisen lähestymistavan, joka luo kontrastin, joka hallitsee elokuvaa ja jättää lähestulkoon varjoonsa kaikkien muiden pyrkimykset (vaikka Doddin vaimoa näyttelevä Amy Adams onkin erityisen hyvä). Phoenix ja Hoffman saivat Oscar-ehdokkuudet yhteisestä saavutuksestaan ja voittivat parhaan näyttelijän palkinnon Venetsiassa, Anderson sai puolestaan parhaan ohjaajan Hopeisen leijonan

– Max Borg 11.6.2014