TWO-LEGGED HORSE (2008)

Asbe du-pa
Ohjaaja
Samira Makhmalbaf
Henkilöt
Ziya Mirza Mohamad, Gol Gotai Karimi, Haron Ahad
Maa
Iran
Tekstitys
English subtitles
Kesto
101 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Henkilökohtaisten vastoinkäymisten seurauksena elokuvanteon lopettaneen Samira Makhmalbafin viimeisin ohjaus on hätkähdyttävä, tylyn vertauskuvallinen tutkielma hyväksikäytöstä ja inhimillisyyden rajoista. Kun kovaa juokseva köyhä poika palkataan avustajaksi sodassa vammautuneelle, liikuntarajoitteiselle varakkaammalle pojalle, alkaa tämä kouluttaa kantajastaan kirjaimellisesti hevostaan.

***

Iranilainen, Cannesissa kolmeen kertaan palkittu ja muissakin yhteyksissä moninkertaisesti tunnustettu ohjaaja Samira Makhmalbaf (s. 1980) luokitellaan töillään osaksi iranilaisen elokuvan uutta aaltoa. Jo esikoisteos Omena (1998) vakuutti kriitikot sekä yleisön ja menestyksen siivittämänä Makhmalbaf pääsi kilpailemaan historian kaikkien aikojen nuorimpana eli 18-vuotiaana Cannesin kilpasarjassa. Omena kuvasi dokumentinomaisesti kahden 12-vuotiaan tytön elämää ulkomaailmalta suljettuna. Näyttelijöinä toimivat tapahtumat kokeneina tytöt itse ja heidän vanhempansa. Uransa aikana Makhmalbaf on ohjannut ainoastaan neljä täyspitkää ohjaustyötä. Näistä huomionarvoisia elokuvia ovat myös Liitutaulut (2000), Kello 5 iltapäivällä (2003) sekä viimeiseksi jäänyt, Afganistanissa kuvattu Two-Legged Horse (2008).

Koko Makhmalbafin perhe on joutunut sittemmin maanpakoon. Näin ollen kotimaassaan koettujen ja henkilökohtaisten vaikeuksien myötä Samira Makhmalbaf lopetti elokuvien tekemisen Two-Legged Horsen jälkeen. Tämä seikka tekee osaltaan Two-Legged Horsesta mielenkiintoisen kokonaisuuden ja katsomisen arvoisen. Makhmalbafit ovat olleet tunnettuja merkittävästä panoksestaan elokuvamaailmaan. Tyttärilleen elokuvanteon jo nuorina opettanut isä Mohsen (s. 1957) ja sisar Hana (s. 1988) ovat myös saaneet tunnustusta ohjaajina. Mohsen Makhmalbaf on osallistunut tyttärensä elokuvien tekemiseen käsikirjoittajana sekä leikkaajana, niin myös Two-Legged Horsen tapauksessa.

Two-Legged Horse on ohjaajansa vaikein elokuva Omenan jälkeen. Jo isä Mohsenin tekemä käsikirjoitus oli Samira Makhmalbafin mukaan todella haastavaa luettavaa. Ensireaktio oli jopa väkivaltainen, se sai hänet kiertämään ympäri taloa kävellen ja huutamaan ettei halunnut tehdä tätä elokuvaa. Mutta käsikirjoitus alkoikin kummitella hänen mielessään niin, että lopulta hänen oli pakko toteuttaa isänsä visio valkokankaalle. Lopulta Makhmalbaf päätyi sanomaan tällaisen päätelmän: ”Ehkä tulin elokuvataiteen pariin tehdäkseni juuri tämän teoksen.” Samira Makhmalbafin mukaan kaikki oli siinä katkeraa ja toivotonta, mutta kuitenkin enemmän todellista kuin itse totuus.

Kuvausten toteutus oli täynnä tragediaa. Tuotanto täytyi pysäyttää joksikin aikaa, koska pommitukset kohdennettiin kuvausryhmää kohtaan. Kuusi ihmistä loukkaantui ja yksi ihminen sai surmansa kahden kuukauden sairaalajakson jälkeen. Myös hevonen kuoli näissä vaikeissa olosuhteissa. Two-Legged Horse kuvattiin Afganistanissa, koska Makhmalbaf ei saanut ohjaukselleen kuvauslupaa Iranissa. Syynä ei ollut aihe sinänsä, vaan Mohsen Makhmalbafin ongelmat Iranin hallituksen kanssa. Tarinassa isä palkkaa pojan toimimaan sodassa loukkaantuneen poikansa hoitajana, kun hän matkustaa Intiaan hakemaan hoitoa niin ikään vammaiselle tyttärelleen. Hän löytää köyhän pojan nimeltä Mirvais, joka alkaa kantaa nuorempaa liikuntarajoitteista poikaa selässään. Mirvais kutsuu tätä isännäksi ja poika puolestaan kutsuu Mirvaisia hevoseksi tai aasiksi ja alkaa kohdella tätä sellaisena.

Suhde rappeutuu nopeasti huolimatta toiveikkaasti alkavista hetkistä, kuten yhteisestä kylvystä ja tanssista. Pikkupoika hakkaa niin kutsuttua ratsuaan kepillä ja nimittelee häntä sanallisesti. Kitkaa suhteessa aiheuttaa molempien himoitsema kerjääjätyttö. Isäntä myös vuokraa Mirvaisia muille pojille, jotka haluavat ratsastaa hänellä. Kohtaus, jossa Mirvaisin saappaisiin lyödään hevosenkengät, aiheutti poistumisia loppuunmyydystä salista Toronton elokuvafestivaaleilla. Mirvais sidotaan talliin lehmien kanssa, mikä tuo mieleen iranilaisen Dariush Mehrjuin Gaavin eli Lehmän (1969) vaikkakin paljon häiritsevämmällä ja tummemmalla sävyllä.

Makhmalbaf lainaa Nietzschen ajatuksia sivilisaation hauraudesta korostaakseen sitä, kuinka ihmiset voivat siirtyä lähelle eläinten käytöstä vaikeissa olosuhteissa. Tällaisista seuraa sado-masokistista suhdetta, hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä ja väkivaltaa. Two-Legged Horse ei ole keskiössä olevista lapsista huolimatta jälleen kerran runollinen iranilainen elokuva, jossa esiintyy lapsia. Makhmalbaf totesikin: ”Halusin kirjoittaa elokuvateatterin ovelle, että jos olet täällä katsomassa pehmeää ja runollista elokuvaa, älä tuhlaa aikaasi. Mutta, jos olet tullut – kuten Herbert Marcuse sanoi – kuulemaan ihmisten tai yhteiskunnan tuskallisia huutoja ja näkemään ihmisyyttä, joka paineen alla muuntautuu eläimelliseksi, niin olet tervetullut.”

–  Gilda Boffan (Offscreen) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 23.5.2024