BOY (2010)
Vuosi 1984. Vannoutunut yksitoistavuotias Michael Jackson -fani saa tilaisuuden tutustua isäänsä, joka on palannut noutamaan vuosia sitten hautaamansa rahakassin. Myyttinen isäkuva saa unohtumattomia säröjä Taika Waititin hauskanhaikeassa läpimurtoelokuvassa, joka voitti Grand Prix’n Berliinin elokuvafestivaalilla.
***
Boy pohjaa ohjaaja Taika Waititin osin omaelämäkerralliseen lyhytelokuvaan Two Cars, One Night (2004), joka noteerattiin muun muassa Oberhausenin perinteikkäällä lyhytelokuvafestivaalilla ja se päätyi myös kilpailemaan parhaan lyhytelokuvan Oscarista. Esikoispitkästä Boy sukeutui vastaava menestys ja festivaalihitti.
On vuosi 1984, Michael Jacksonin Thriller villitsee nuorisoa Uuden Seelannin maaseudullakin, maorien ydinalueella Waihau Bayssa. Boy on unelmointiin taipuvainen nuorukainen, joka palvoo Michael Jacksonia ja isäänsä Alameinia, jonka hän kuvittelee suureksi sankarihahmoksi. Kun tämä lopulta saapuu kavereineen jälkikasvunsa luokse, hän paljastuu saamattomaksi pikkurikolliseksi joka on juuri vapautunut vankilasta.
Boy on kiinnostava elokuva monesta näkökulmasta. Se kuvaa hersyvästi lapsen, ja aikuistenkin, kykyä selviytyä ankarasta arjesta fantasian avulla. Keskiössä on kaksi poikaa, veljekset Boy ja Rocky, sekä heidän isänsä Alamein. Kaikilla on oma kuvitteellinen mielikuvitusmaailmansa, mikä auttaa heitä ymmärtämään ja selviytymään ei aina niin miellyttävästä todellisuudesta ympärillään. Boy’n todellisuuspakoisena fantasiana on Michael Jackson ja unelma isästä joka ”tanssii kuin Michael Jackson, sukeltaa aarteita meren syvyyksistä, hän on sotilas ja rugby-joukkueen kapteeni ja pitää hallussaan yhdellä lyönnillä tyrmäämisen ennätystä”. Isä-Alamein taasen kuvittelee itsensä raha- ja naistenmieheksi. Rocky-veli puolestaan tekee animoituja piirroksia, joilla hän käsittelee tilanteita joita hän ei ymmärrä tai jotka hän kokee epämiellyttäviksi. Kukin elokuvan päähenkilöistä muuntaa fantasian avulla epämiellyttävät asiat ja tilanteet itselleen positiivisiksi. Fantasioiden avulla elokuvan henkilöhahmot voimaannuttavat itseään ja katsojille fantasiajaksot toimivat puolestaan tarinaa keventävinä koomisina elementteinä.
Uusiseelantilainen elokuva on kernaasti hyödyntänyt maan vaikuttavaa luontoa. Ilmeisimpänä esimerkkinä ovat Peter Jacksonin Tolkien-tulkinnat. Luonnon ohella lisäeksotiikkaa on luotu usein maan alkuperäisväestön, maorien avulla. Maorit ovat olleet keskiössä myös monissa kansainvälisesti menestyneissä uusiseelantilaisissa elokuvissa. Aiempien maorikulttuurin ja -perinteen traditiosta ponnistavien elokuvien – Kerran sotureita (Once Were Warriors) ja Valasratsastaja (Whale Rider), Piano – on katsottu lähinnä vahvistavan maoreihin yhdistettyjä kliseitä ja uskomuksia joko ahdistavuuden (Kerran sotureita) tai eskapismin (Valasratsastaja) myötä. Myös Uuden Seelannin maorialueelle – seudulle, josta myös ohjaaja on kotoisin – sijoittuvassa Boyssa on havaittavissa samanlaisia piirteitä, mutta sen koominen vire pehmentää myös maorien kuvausta.
– Pasi Nyyssönen 10.5.2014 – lähteenä mm. New Zealand Journal of Media Studies (Vol 13, No1)