A TOUCH OF SIN (2013)

Jia Zhangke kuvaa ärhäkkäästi kotimaansa nykytilaa neljän eri puolille Kiinaa sijoittuvan tarinan kautta. Aiheet pohjaavat tositapahtumiin, jotka Jia keräsi kiinalaisten suosiman sensuurin tavoittamattomissa olevan sosiaalisen median viesteistä. Tulos on tyrmäävä ja väkivaltainen elokuva, jonka nimi viittaa King Hu:n taisteluklassikkoon A Touch of Zen.

***

Tämä elokuva on neljästä kuolemasta, neljästä tapauksesta, jotka tapahtuivat Kiinassa viime vuosina. Kyseessä on kolme murhaa ja yksi itsemurha. Ihmiset Kiinassa tietävät hyvin nämä tapahtumat. Ne tapahtuivat eripuolilla Kiinaa, Shanxin, Chongqingin, Hubein ja Guangdongin maakunnissa kattaen koko maan pohjoisesta etelään. Halusin käyttää näitä uutiskatsauksia luodakseni kattavan kuvauksen elämästä nykyajan Kiinassa.

– Jia Zhangke

Touch of Sin jakautuu neljään jaksoon jotka ovat itsenäisiä tarinoita joilla on kuitenkin keskenään löyhiä yhtymäkohtia. Elokuva alkaa ja loppuu Shanxin maakuntaan, ohjaajan kotiseudulle. Ensimmäisessä tarinassa, Mustankullan vuoressa, teollisuusjätti Shengali on ostanut aiemmin valtiolle kuuluneen hiilikaivoksen, mutta pettänyt lupauksensa kaivoksen tuoton jakamisesta alueen hyväksi. Petos ja viranomaisten välinpitämättömyys saa pettyneen miehen, Dahain, raivoihinsa ja tarttumaan dramaattisiin toimiin paikkakunnan valtaapitäviä kohtaan. Toinen jakso, Shapingba (kylä Chongqingn lähistöllä), keskittyy Zhou Saniin, maata kiertelevään tappajaan ja varkaaseen joka uudenvuodenjuhlallisuuksien alla palaa vaimonsa ja lapsensa luokse. Kolmannen jakson, Yökulkijan Saunan, päähenkilönä on nuori nainen, Zheng Xiaoyu, jonka epätyydyttävä elämä koostuu työstä seksisaunan vastaanotossa ja suhteesta naimisissa olevaan mieheen jonka hän toivoo jättävän perheensä. Touch of Sinin viimeinen tarina, Menestyksen keidas, sijoittuu Kiinan valtavalle vapaakauppa-alueelle jonne nuorukainen saapuu hyvien tienestien toivossa. Hän päätyy Shengali-yritykseen jota johtaa nyt ensimmäisessä jaksossa kuolleen johtajan vaimo. Näistä neljästä tarinasta nousee sosiaalisen, henkisen, seksuaalisen ja Jian ”näkymättömäksi” kuvaamia väkivallan muotoja.

Touch of Sinin kuvaamista tapahtumista ei uutisoitu Kiinan valtamedioissa, mutta kansalaiset kautta maan saivat tietää niistä paikallisen Twitterin, Weibon, välityksellä. Jian käsikirjoitus pohjaa Weibon viesteissä levinneisiin informaationpalasiin.

Platform-elokuvassaan (2000) Jia kuvasi Kiinan edistystä ja modernisoitumista kiertelevän teatteriryhmän näkökulmasta. Siinä valtion kulttuurihierarkian ruohonjuuritason organisaatio muuttuu Maon ylistyslauluja esittävästä kulttuuriryhmästä (wengongtuan) yksityiseksi viihdepalveluyritykseksi All-Star Rock n’ Breakdance Electronic Band. Touch of Sin -elokuvassa tämä lupaus markkinatalouden tuomasta edistyksestä ja vapaudesta osoittautuu tyhjäksi. Vaurastuminen johtaa vain entistä eläimellisempään yhteiskuntaan eikä vapaa liikkuvuus tuo vapautta. Ensimmäisen jakson Dahan on vapaa liikkumaan moottoripyörällään, mutta hän on auttamattomasti sidottu teollistumisen kurimuksen pyörteisiin. Muiden osien antama kuva vapaudesta ja yksilön oikeuksista ei ole yhtään ruusuisempi.

– Pasi Nyyssönen 1.10.2014 Lähteinä Tony Rayns, Film Comment Oct 2013, Robert Koehler, CinemaScope