HE OVAT PAENNEET (2014)

De har flytt
Ohjaaja
J-P Valkeapää
Henkilöt
Roosa Söderholm, Teppo Manner, Petteri Pennilä
Maa
Suomi/Alankomaat
Tekstitys
English subtitles
Kesto
101 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 2K DCP
Lisätieto
näytöksen alustaa Anton Vanha-Majamaa
Ikäraja

Kaikki on jo rankan nuortenelokuvan nimessä: nuorisokodin asukas Raisa (Roosa Söderholm) ja sivari Joni (Teppo Manner) ovat paenneet, mutta päämäärä ei ole tiedossa. Visuaalisesti väkevä elokuva sementoi J-P Valkeapään aseman uuden suomalaisen elokuvan auteurina. Neljän Jussin elokuva on 2010-luvun vähiten katsottu parhaan elokuvan Jussi-voittaja.

***

Räikeän meikin ja hyökkäävän käytöksen taakse herkkyytensä piilottava Raisa on nuorisokodin kapinoiva kauhukakara. Änkytyksestä kärsivä Joni on syrjäänvetäytyvä siviilipalvelusmies, joka on jo kerran ottanut hatkat armeijasta, seuraavaksi häntä kutsuisi vankila. Yhdessä he ovat kaksi eksynyttä nuorta, jotka pakenevat yhteiskuntaa ja sen lakeja.Nuorten matka on sekoitus silmitöntä pakoa ja onnen etsimistä. Mukana on vahva ulkopuolisuuden tunne, sivullisuus. Varsinaista päämäärää kaksikolla ei ole, vaikka näennäisesti nuoret etsivätkin kadonnutta aarretta.

Ohjaaja J-P Valkeapää pitää tarinan hyppysissään. Jännite syntyy luontevasti pienistä vastustuksista. Nuorten matka taittuu näpistellen ja pienten onnenkantamoisten avittamana. Nuorten kokemista vastoinkäymisistä huolimatta elokuva onnistuu vakuuttamana katsojan siitä, että heille ei voisi tapahtua mitään pahaa.

He ovat paenneet alkaa nuorisokotidraamana, mutta se kääntyy pian jännittäväksi road movieksi. Lopulta tie-elokuvakin jää liian kapeaksi – mutta elokuvan muoto ei taivukaan valmiisiin määritelmiin. Valkeapää joustaa realistisesta kerronnasta ja kuvittaa värikkäästi tarinaa nuorten peloilla tai pillericocktailin aiheuttamilla hallusinaatioilla.

Valkeapää on kertonut lähtökohtansa olleen ekspressionistinen, mistä syystä elokuvan kerronta muuttaa muotoaan päähenkilöiden kokemuksen ja tuntemusten mukana. He ovat paenneet nousee kirjaimellisesti siivilleen alun kylmin värein kuvatun, realistisen oloisen nuorisokotijakson jälkeen. Koko tarinan ajan sen unenomaisuus voimistuu, ja joissain näistä komeimmissa hetkissä elokuva tavoittaa jotain äärimmäisen kaunista. Toden ja kuvitelman välimaastossa liukuvat kohtaukset tuovat mieleen näyttelijä Charles Laughtonin ainoan ohjaustyön Räsynukke (Night of the Hunter). Sen tavoin Valkeapään nuorten matkaan ujuttautuu vahvoja fantasian ja kauhun aineksia. Elokuvakokemusta ja sen vahvoja tunnelmia tukevat upeisiin kuviin liitetty monipuolinen ja harkittu musiikkiraita.

Valkeapään esikoispitkä Muukalainen (2008) lupasi jo paljon, eikä toinen pitkä elokuva petä odotuksia. Päinvastoin He ovat paenneet nostaa riman vielä korkeammalle. Valkeapään tuotanto kilpailee suvereenisti tasokkaan kansainvälisen arthouse-elokuvan rinnalla. Elokuva saikin vuoden 2014 parhaan elokuvan Jussi palkinnon. Kuvaaja Pietari Peltola puolestaan palkittiin Göteborgin elokuvafestivaaleilla parhaasta kuvauksesta

Valkeapään elokuva on siksikin raikas, ettei valtaosaa sen roolihahmoista ole miehitetty kaikkein tunnetuimmilla näyttelijänimillä. Elokuvan pääosiin on valikoitunut tuoreita kasvoja, Roosa Söderholm ja Teppo Manner, joilla ei ole juurikaan näyttelijäkokemusta. Molemmat nuoret näyttelijät selviytyvät vaativasta urakastaan hyvin. Pietari Peltola sai ansaitusti parhaan kuvaajan palkinnon Göteborgin elokuvafestivaleilla

– Kirsi Raitaranta, Pasi Nyyssönen 7.2.2015