Golden Globe -ehdokkaaksikin yltäneessä, tositarinaan pohjaavassa epookissa Neuvostoliiton salaista poliisia pakoileva nuori mies ryhtyy liikunnanopettajaksi 1950-luvun alun Haapsalussa. Hänen lapsille pitämästään miekkailukerhosta muodostuu merkityksellinen itseilmaisun ja vapauden saareke tukahduttavan järjestelmän keskelle.

***

Klaus Härön ohjaama suomalais-virolais-saksalainen elokuva Miekkailija nousi kohinalla yhdeksän parhaan joukkoon eli ns. shortlist-valikoimaan parhaaksi ulkomaiseksi elokuvaksi Oscar-kisassa vuonna 2015. Tähän jäänyt menestys oli poikkeuksellisen hyvä, mutta siihen oli aihettakin. Miekkailija on kaiken kaikkiaan onnistunut elokuva.

Anna Heinämaan alkuperäiskäsikirjoitukseen perustuva Miekkailija on saanut inspiraationsa miekkailija ja miekkailijakouluttaja Endel Nelisin elämästä. Tarina tapahtuu Stalinin ajan Neuvostoliitossa, jolloin työläisideologian konformistinen paine oli suurimmillaan. Vaikka urheiluna miekkailu oli Neuvostoliitossa varsin suosittua, Neuvosto-Virossa, jonne Endel pakenee viranomaisuhkan ulotuttua Leningradiin, ajateltiin hyvin kaavamaisesti. Miekkailu oli ollut suosittu harrastus varsinkin Saksassa opiskelleiden keskuudessa vielä itsenäisyyden aikana, ja se oli helppo tuomita porvarillisena sopimattomaksi. Porvarilliset perinteet piti kitkeä ja sääntöjä rikkoneille oli tiedossa ankaria rangaistuksia, jopa leirituomioita.

Kun Endel saapuu tavalliseksi kansakoulunopettajaksi virolaiseen pikkukaupunkiin, hän on turvassa suurelta puhdistukselta, mutta vain jos hän ei kiinnitä turvallisuusviranomaisten ja paikallisten puoluevirkailijoiden huomiota. Miekkailukoulutuksella hän tekee itsestään epäilyttävän ja näin kaari yksilöstä ulottuu pahamaineisen tyrannivaltion raakalaismaiseen salaiseen poliisiin. Vaikka kylmän sodan maailma oli paha, tämä on itse asiassa käsikirjoituksen dramatiikkaa: Endelin todellinen koulu ei suhtautunut harrastukseen lainkaan tylysti.

Jos kohta elokuvan luonne korostaa suurvalta Neuvostoliiton ja sen johtajan, Stalinin tyrannimaisia otteita omaa kansaansa vastaan sekä pienen, itsenäistä ajattelua painottavan Viron kamppailua kansojen valtameressä Neuvostoliitossa, painopisteitä ovat myös ruohonjuuritason asiat: lasten halu ja antaumus oppia ja osallistua missä tahansa olosuhteissa, jos vain heille se sallitaan ja varsinkin jos heitä ohjaamassa on antaumuksellinen, asialleen intohimoinen ohjaaja, jollainen minkä tahansa opettajan perikuva vuosikymmeniä oli.

Härö on Miekkailijassa ohjaajanluonteelleen tyypillisesti tarkka ja herkkä, reagoiva hahmo, joka ei anna minkään tekijän, suuren tai pienen, lyödä yli. Tyyli on yleisinhimillinen, ei kärjistävä tai häiritsevästi propagandistinen, ja siinä on muutenkin menestyksen mahdollistavaa suuren maailman otetta kaikissa piirteissään, vaikka elokuva ei budjetillaan pröystäillyt.

PALKINTOJA:

Filmfest München, München, Saksa 2015: Bernhard Wicki Film Award ”Die Brücke” -palkinto: juryn erikoispalkinto. Festival international du film d’Arras, Arras, Ranska 2015: yleisöpalkinto. Black Nights Film Festival, Tallinna, Viro 2015: paras elokuva Tridens Estonian Film Award -sarjassa. Jussit 2016: paras elokuva: tuottajat Kai Nordberg ja Kaarle Aho; kuvaus: Tuomo Hutri.

– Jari Sedergren 22.4.2016