MUUMIT RIVIERALLA (2014)

Vuonna 2014 nähtiin valkokankaalla hieman erilainen muumitarina, kun ”Muumiperhe Rivieralla” -sarjakuvakertomus tehtiin piirrosanimaatioksi. Muumit Rivieralla peilaa Muumipeikko-sarjakuvien hieman roisimpaa maailmaa – Muumipappa nähdään nautiskelemassa viskiä ja Niiskuneiti flirttailemassa yökerhossa – ja se puhutteleekin ansiokkaasti kaksoisyleisöä, sekä lapsia että aikuisia.

***

Tove Jansson piirsi Muumiperhe Rivieralla sarjakuvan vuonna 1955 englantilaiselle Evening News-lehdelle. Se oli uran alkuvaihetta, jolloin inspiraatio ja railakkuus olivat hillittömyydessään jopa hurjia. Kun elokuvaa muokattiin 2000-luvulle, ei särmikkyyttä tarvinnut ympätä mukaan, sillä tarinan rohkeus ja kritiikin taso olivat riittäviä.

Monet katsojat yllättyivät Muumiperheen ympärillä tapahtuvien asioiden luonteesta, sillä he olivat tottuneet Japanissa viime vuosituhannen lopulla tehtyihin pehmitettyihin väreihin. Nyt ranskalaisohjaaja Xavier Picard ja tuottaja-ohjaaja Hanna Hemilä lähtevät liikkeelle Janssonin omista pastelliväreistä, ikään kuin alkuperäistä kunnioittaen.

Yllätys totunnaisiin ympäristöihin on tietysti sekin, että tällä kertaa toimintapaikkana ei ole elokuvaan lisättyä kehyskertomusta lukuun ottamatta tuttu Muumilaakso, vaan aikuisen oikea maailma Ranskan Rivieralla. Viaton Muumiperhe astuu parrrasvaloihin tehokkaan lomabisneksen keskelle ja päättää sopeutua suihkuseurapiireihin jekulla: he ryhtyvät omatekemiksi aatelisiksi. Äly vastaan omaisuus on pelin nimi.

Sen sijaan se ei ole muuttunut, että Muumien anti soveltuu sekä aikuisille että lapsille, vaikka tasot eroavat. Lapset eivät välttämättä naura kaikille vitseille, mutta tarina pitää silti heidätkin hyppysissään silloin, kun aikuiset hytkyvät.

– Jari Sedergren 2019