Gillian Flynnin menestysromaaniin perustuva manipulaation ja valheiden mysteeri on hyytävä ja älykkäästi rakennettu psykologinen trilleri avioliiton pimeästä puolesta. Kun Nickin vaimo Amy katoaa jälkiä jättämättä, media riehaantuu ja epäilyt alkavatkin kohdistua Nickiin. Suositut koomikot Tyler Perry ja Neil Patrick Harris nähdään harvinaisemmissa draamarooleissa.

***

Luovaa kirjoittamista opettavan Nick Dunnen viisivuotishääpäivä saa yllättävän käänteen hänen saapuessaan kotiin ja huomatessaan vaimonsa Amyn kadonneen. Poliisi ryhtyy selvittämään tapausta ja myös media kiinnostuu siitä. Ulospäin onnelliselta vaikuttaneen liiton kauniin pinnan alta alkaa paljastua synkkiä tahroja: pettämistä, rahahuolia, eroajatuksia, väkivaltaa. Pian juoruohjelmissa aletaan pohtia, millainen aviomies Nick on todella ollut ja eipä aikaakaan, kun häntä jo spekuloidaan syylliseksi vaimonsa murhaan. Mutta ovatko esiin nousseet todisteet lopulta veden pitäviä vai samanlaista kulissia, kuin pariskunnan avioliittokin?

David Fincherin kymmenes elokuva on sukellus modernin elämäntyylin ytimeen, missä yksilön henkistä tasapainoa tärkeämmäksi tuntuu monesti kohoavan ulkopuoliselle maailmalle lavastettava illuusio siitä, että asiat olisivat omassa arjessa loisteliaammin, kuin mitä niiden tarkempi tutkiminen paljastaa. Ihmiset ovat roolejaan suorittavia, omasta teennäisyydestään kärsiviä sätkynukkeja, jotka kompensoivat tilanteitaan joko kaksoiselämällä tai olemalla sairaalloisen kiinnostuneita kanssakärsijöidensä tekemisistä. Mutta janoaako yksilö todella juoruilua, vai onko hänet vain kasvatettu television ja sosiaalisen median avulla etsimään tyydytystään moisesta? Ympäröivän todellisuuden psykoottisuus välittyy mainiosti erään naisen ottaessa itsestään ja Nickistä selfien ja todetessa poistopyyntöön käyttävänsä sitä mihin ikinä haluaa – pian kuva nähdäänkin jo tv-ruudussa eräänä mustamaalauksen keinona. Media penkoo alttarilleen nostamansa uhrin yksityiselämää siekailematta, esittäen skandaalinhakuisia syytöksiään miljoonille katsojilleen sen enempää uhrin asemasta piittaamatta.

Myös Nick on osa tätä showta kadonnutta esittävine rintanappeineen ja yleisön suosiota kalastelevine koskettavine puheineen. Hänen palkkaamansa lakimies on valmis pelastamaan ”varman syyllisen” mahdolliselta kuolemantuomiolta isoa rahaa vastaan, metodinaan muiden muassa valmennus mahdollisimman uskottavaa ja tunteisiin vetoavaa televisioesiintymistä varten.  Dialogissa esitetyt vertaukset noitavainoista muuttuvat lihaksi kynttilöitä kantavan, impulsiivisen ihmismassan tuodessa mieleen lähinnä lynkkausjoukon. Filmi tuntuukin kysyvän katsojalta, kuinka vapaassa ja yksityisyyttä kunnioittavassa yhteiskunnassa hän lopulta elää, jäykkiä roolejaan vetävien ihmisten kuunnellessa tv-kasvojen sanaa kuin Isonveljen kaukovarjostintiedotteita George Orwellin romaanissa 1984 konsanaan.

Pitkästä kestostaan huolimatta sulavasti etenevä, ajassa vapaasti liikkuva ja useiden eri näkökulmien kautta kerrottu Gone Girl ei sisällä itsetarkoituksellista kamerakikkailua, tapahtumien edetessä kaikessa dramaattisuudessaan suhteellisen rauhallisesti. Trent Reznorin ja Atticus Rossin ambient-musiikit korostavat tätä tunnelmaa voimakkaasti. Feministiksi itsensä mieltävän Gillianin Flynnin menestysromaaninsa Kiltin tytön (2012) pohjalta työstämä käsikirjoitus sai toisilta kriitikoilta osakseen syytteitä oletetusta misogyniastaan ”inhottavien naishahmojensa” vuoksi. Flynn puolustautui toteamalla halunneensa luoda tarinaansa vahvan naispuolisen roiston ja näyttää tasa-arvon nimissä, että myös nainen voi olla pelkän stereotyyppisesti esitetyn hyväsydämisen äitihahmon sijaan paha siinä missä mieskin.

– Joonatan Nikkinen 2020