I KILLED MY MOTHER (2009)

Xavier Dolanin elokuvaura on ollut huikeaa nousukiitoa. Elokuvaopintojen ja lyhytelokuvien sijaan hän hyppäsi suoraan raskassarjalaisiin. Esikoiselokuvansa ohjaaja rahoitti itse lapsinäyttelijän ja dubbaajan ansioillaan. 17-vuotiaana kirjoitettu elokuva päätyi saman tien Cannesiin, jonka ohjelmistossa Dolania on nähty useinkin.

***

Xavier Dolan teki esikoiselokuvansa käsikirjoituksen 17-vuotiaana. Kahta vuotta myöhemmin elokuva oli valmis ja se valittiin Cannesin Director’s Fortnight -sarjaan jossa se keräsi kolmen palkinnon potin. Cannesin pääsarjoissa Dolan on ollut siitä lähtien. Dolan on kertonut kiirehtineensä elokuvansa valmistumista pystyäkseen täysipainoisesti hyödyntämään teiniangstinsa ennen kuin se hiipuisi pois. I Killed My Mother tehtiin Dolanin äidin kodissa ja kiireistä aikataulua säesti tarinan omaelämäkerrallinen ote, joka tekee elokuvasta erityisen kiehtovan.

Elokuva kertoo ohjaajasta itsestään. Dolan kuvaa omia kipuilevan teinin kasvukokemuksiaan ja tunteitaan niiden ollessa vielä tuoreita. Hänen nuori ikänsä on olennainen, sillä se avaa pääsyn siihen hauraaseen ohikiitävään hetkeen ennen kuin lapsi irtautuu lopullisesti äidistään. Elokuva muistuttaa katkerissa riidoissa ja jännitteisissä lähikuvissa siitä erokivusta joka hiipuu ja unohtuu vähitellen etäisyyden ja ajan myötä.

Dolan tekee esikoistyössään, ja myös seuraavissa elokuvissaan paljon itse. Hän ohjaa, tuottaa ja näyttelee pääroolin. I Killed My Motherissa hän on Hubert-teini, joka painiskelee ärsyyntyneen äidin ja oman homoseksuaalisuutensa kanssa. Äidin, joka ei koskaan ole kasvanut ulos omasta teiniydestään, ja pojan yhteenotot ovat rajuja: ” kun yritän kuvitella millainen on maailman huonoin äiti, en pysty parempaan kuin sinä” -tilittää angstinen teini-Hubert. Kamppailua pojan ja äidin välillä säestää Hubertin suhde Antoiniin ja elokuvasta olisi helposti tullut taas yksi kaapista ulos -tarina, mutta Dolan keskittyy viisaasti pojan ja äidin suhteeseen. Dramaattisesta nimestä huolimatta elokuvassa ei ole rikosta muutoin kuin symbolisessa mielessä. Psykoanalyyttisesti suuntautuneet löytävät elokuvasta helposti oidipaalisen konstellaation jossa poika pyrkii kieltämään äitiinsä kohdistuvan halun.

I Killed My Motherissa on toki havaittu merkkejä tekijänsä kokemattomuudesta. Elokuvaa on kritisoitu muun muassa sen tyylillisestä ailahtelevaisuudesta. Tarinaa pilkkovat Hubert Minelin mustavalkoiset Youtube-tilitykset, paljaat, symmetrisesti rajatut kiusalliset tauot, irralliset barokkiset fantasia-kohtaukset (mm. Dolanin äiti nunnana, joka itkee verisiä kyyneliä) ja vallattomasti käytetyt nopeutukset ja hidastukset. Toisaalta, kuten Dolanin myöhemmät elokuvat ovat osoittaneet, ne tuntuvat olevan olennainen osa ohaajan elokuvallista tyyliä. Esimerkiksi seuraavassa Kangastuksia-elokuvassa kerrontaa rikotaan korostetun estetisoiduilla ja ylitseampuvilla musiikkikohtauksilla. Tuoreimmassa Mommyssa (2014), joka on kuin äidin visio siitä, millaiseksi Hubert Minel olisi voinut tulla, Steve-pojan aggressiivisilla purkauksilla on samankaltainen funktio, mutta elokuvan tarinaan tiukasti nivoutuneena.

– Pasi Nyyssönen 31.3.2015, lähteenä käytetty Film Comment July-Aug 2010, CineAction Issue 79, 2009