TOM AT THE FARM (2013)

Tom tulee karulle maaseudulle poikaystävänsä Guillaumen hautajaisiin. Tämän iäkäs äiti ei tiedä mitään poikansa seksuaalisesta suuntautumisesta eikä Guillaumen veljen mielestä tulekaan tietää. Elokuvassa Dolan laajentaa skaalaansa psykologisen trillerin suuntaan. Se vie myös kaupunkiympäristöihin tottuneen tekijänsä maaseudulle, jossa rauha on vain kulissia.

***

Quebeciläinen Xavier Dolan ohjasi vasta 24 -vuotiaana jo neljännen pitkän elokuvansa. Tom à la ferme perustuu niin ikään Qubecistä lähtöisin olevan näytelmäkirjailija Michel Marc Bouchardin vuonna 2011 valmistuneeseen teokseen, jonka päähenkilöiden brutaalia mutta herkkää tanssia muistuttava suhde viehätti Dolania.

Tarinan keskipisteenä on maatalo Kanadan ahdasmielisellä syrjäseudulla, jonne Dolanin itse näyttelemä Tom saapuu rakastajansa hautajaisiin. Kaupunkilainen hipsteri on maaseudulla vahvasti epämukavuusalueellaan, eikä asiaa helpota perheen äidiltä salattu homoseksuaalisuus. Kuolleen rakastajan veli Francis (Pierre-Yves Cardinal) on tietoinen Tomin ja edesmenneen veljensä suhteesta ja uhkailee häntä sekä henkisellä että fyysisellä väkivallalla jos tämä uskaltaa paljastaa asioiden todellisen laidan perheen äidille. Hautajaisten jälkeen Tom kuitenkin jää maataloon asumaan, käyttäen rakastajansa vaatteita ja vähitellen omaksuen hänelle asteittain annettua roolia perheen poikana sopeutuen sen eriskummalliseen mikrokosmokseen.

Elokuvan hitchcockmaista jännittettä korostaa Gabriel Yaredin jousimusiikki, joka voisi olla tunnelmaltaan suoraan Vertigosta (1958). Tom à la fermessä ei Dolanin mukaan pitänyt olla aluksi lainkaan musiikkia Ohjaaja nimittäin halusi tehdä radikaalin eron aikaisempiin elokuviinsa (mm Les Amours imaginaires, 2010) ja Laurence Anyways (2012)), joissa musiikilla on keskeinen rooli tunnelman rakentajana. Dolanin ajatuksena oli antaa diegeettisen äänimaiseman, kuten tuulen huminan ja lattian narinan, korostaa kuviensa ahdistavaa jännitystä. Lopulta muiden tuottajien kanssa keskusteltuaan, Dolan päätyi kuitenkin ottamaan yhteyttä Yarediin ja kertomansa mukaan oli heti vakuuttunut säveltäjän kyvystä yhdistää klassinen musiikki elokuvan aistilliseen jännitykseen.

Dolan kertoo ranskalaisen Les Inrockuptibles -lehden haastattelussa, että psykologisen trillerin tekeminen oli hänelle itselleenkin mukavuusalueelta poistumista. Hän sanoo ihailevansa Hitchcockin huomaamatonta tapaa luoda jännitystä sekä rakentaa elokuvan hahmoja heidän vaivihkaa omaksuessaan uusia identiteettejä valheiden ja illuusioiden verkossa. Tämä oli kuitenkin uutta nuorelle ohjaajalle, jonka aikaisemmat elokuvat olivat kerronnaltaan genrevapaita ja vahvasti tekijänsä näköisiä. Tom à la fermenkin liukuu vähitellen ulos genrestään, Dolanin lisätessä siihen melodraamaa, komediaa ja jopa fantasiamaisia elementtejä..

André Turpin luo kuvauksellaan kontrasteja elokuvan tunnelmaan. Maalaistalon sisätilojen tunkkaisuus ja ahtauden tunne jää hetkeksi taka-alalle, kun siirrytään ulos syksyiseen maisemaan, missä ilma on kirkas mutta värit haaleita. Myös Dolanin ratkaisu käyttää eri kuvakokoa elokuvan jännittävimmissä kohtauksissa saa aikaan vaikutelman elokuvasta kuin kolikon kahdesta kääntöpuolesta. Ohjaaja asettaa vastakkain kaupungin ja maaseudun, sisä- ja ulkotilan, perheen ja ulkopuoliset, rakkauden ja vihan, korostaen näin henkilöiden sisäisiä ristiriitoja. Dolan kertookin, että kaikki hänen elokuvansa toistavat teemaa mahdottomasta ja mielettömästä rakkaudesta sekä sitä seuraavasta synninpäästöstä ja ihmisenä kasvamisesta.

– Juha Nurminen (lähteenä Les Inrockuptibles, 15.4.2014), krediitejä täydensi Pasi Nyyssönen