TURISTI (2014)

Yllättävä tapahtuma laskettelulomalla suistaa perheen syvään kriisiin. Jälleen kerran Östlund onnistuu virittämään kiherryttävän asetelman, jossa ohikiitävä hetki paljastaa ihmisen heikkouden. Seurauksena on tragikoominen piinanäytelmä, jossa perheen isä yrittää epätoivoisesti pitää kiinni egostaan. Draamaa tyylittävät pitkät laajakuvaotokset ja Vivaldin Neljän vuodenajan ”Kesän” toistuva viulukonserton värinä.

***

Ruben Östlund, 2000-luvun ruotsalaisista elokuvantekijöistä maailmalla tunnetuin, on rakentanut tasaisen nousujohteista uraansa vuosituhannen taitteesta. Kukin hänen kuudesta pitkästä elokuvastaan on ollut edellistä hiukan suurempi tuotanto, ja samalla ovat kasvaneet sekä maine omaäänisenä tekijänä että kansainvälinen yleisö. Ranskan Alpeille hiihtokeskukseen sijoittuva Turisti (2014) oli Östlundin ensimmäinen osittain ulkomailla kuvattu elokuva ja toistaiseksi viimeinen, jossa päähenkilöt ovat ruotsalaisia (ja norjalaisia). Se esitettiin kymmenillä festivaaleilla ja levitettiin lukuisiin maihin ympäri maailman. Tunnustuksiin lukeutui muun muassa Cannesin ”kakkossarjan kakkospalkinto” eli Un Certain Regard Prix du jury – Oscar-ehdokkuus jäi vielä tuolloin saamatta, minkä Östlund tuttuun tapaansa käänsi vitsiksi teeskentelemällä romahdusta ”reaktiovideolla”.

Alussa kuviin tallentuu edustava skandinaavinen ydinperhe. Uraisä Tomas on saanut järjestettyä aikaa viiden päivän laskettelulomalle vaimonsa Ebban sekä kouluikäisten lastensa Veran ja Harryn kanssa. Nyt olisi aika keskittyä perheen mukavaan yhdessäoloon, unohtaa puhelimen vilkuilu ja rentoutua. Toisen lomapäivän lounashetki saa yllättävän käänteen, kun lumivyöry lähestyy näköalapaikoilla terassiravintolassa aterioivia turisteja. ”Se on hallittu, ei mitään hätää”, kuvia näyttävästä luonnonilmiöstä napsiva Tomas rauhoittelee perhettään, kunnes hetkessä tilanne ei olekaan enää niin hallittu. Vaaratilanteessa vaistot ottavat vallan ja Tomas tekee ratkaisun, joka muuttaa loman suunnan. ”Tosipaikan tullen vain harva meistä on sankari”, kuuluu elokuvan avainlause.

Turisti ei ole spektaakkelimainen katastrofielokuva lumivyöryyn joutuvasta perheestä, vaan lumivyöry on katalysaattori ja metafora aivan toisenlaiselle kriisille. Östlundin tavaramerkkimäisen viiltävän satiirin kohteena ovat tällä kertaa sukupuoliroolit ja niiden mukanaan kantamat odotukset. Lumivyörykokemuksen myötä kyseenalaistuvat käsitykset niin itsestä ja puolisosta kuin elämänvalinnoistakin, eivätkä vyöryn seuraukset rajoitu vain yhteen perheeseen. Östlund tasapainottelee jälleen taitavasti vaivaannuttavan komedian ja elämän totuuksia luotaavan draaman välillä. Turisti on täynnä herkullisia, täydellisesti rytmitettyjä kohtauksia, jotka saavat katsojan kiemurtelemaan ja myötäelämään. Ollaan modernin, keskiluokkaisen, pohjoismaisen ihmisyyden ytimessä.

Estetiikaltaan Turisti oli Östlundille harppaus virtaviivaisempaan ilmaisuun. Siinä on toki edelleen läsnä hänen varhaisemmista elokuvistaan tuttua, jännitettä kasvattavien ja alleviivaamatta olennaista informaatiota välittävien pitkien otosten tyyliä, mutta myös runsaammin leikkauksia. Perinteisiä kuva-vastakuvaotoksia henkilöistä hyödynnetään enemmän, ja heidän kasvonsa, tunnetilansa ja reaktionsa tuodaan lähemmäs katsojaa. Ensimmäistä kertaa Östlundin kanssa työskennellyt Fredrik Wenzel on sittemmin kuvannut myös The Squaren (2017) ja Triangle of Sadnessin (2022).

Laskettelurinteet miljöönä olivat ohjaajalle tuttuja jo nuoruudesta, jolloin hän aloitteli elokuvantekijänuraansa kuvaamalla kavereidensa temppu- ja urheilukoosteita. Alppien jylhät maisemat ovatkin näyttävästi esillä ja tukevat elokuvan eksistentiaalista ydintä. Lumivyöryotos on peräisin Kanadasta; näyttelijöiden osuus kuvattiin tyhjän taustan edessä studiossa. Musiikkiteemana kautta elokuvan kuullaan Vivaldin ”Kesän” järisyttävän dramaattisia viuluja, jotka tuntuvat tekevän ilkikurisesti pilkkaa tilanteesta. Östlund on kertonut saaneensa Turistiin paljon vaikutteita YouTubesta, ja muutama keskeinen kohtaus pohjautuukin suoraan viraalivideoihin. Turisti itse puolestaan innoitti amerikkalaiset elokuvantekijät Nat Faxonin ja Jim Rashin yleisesti ottaen heikompana pidettyyn uudelleenfilmatisointiin Downhill (2020), jota tähdittävät koomikot Julia Louis-Dreyfus ja Will Ferrell.

– Suvi Heino 2022