Ensimmäisen kerran Läheltä piti -lyhytelokuvassa esitelty rakastettava sivuhahmo Late nähdään pääroolissa! Late havahtuu maatilan yksitoikkoiseen elämään ja alkaa suunnitella vapaapäivää. Yksi asia johtaa toiseen ja pian koko katras sekä muistinsa menettänyt maajussi sekoilevat suurkaupungissa. Elokuva ei juurikaan sisällä dialogia, vaan lampaat ääntelevät muilla keinoin.

***

Wallace ja Gromit -kaksikon seikkailuista parhaiten tunnettu brittiläinen Aardman-studio on jälleen osunut napakymppiin. Stop motion -animaatiomestareiden Late Lammas -elokuva tuo televisiosta tutun pienen, mutta kekseliään lampaan valkokankaalle. Elokuva on suunnattu erityisesti lapsiyleisölle, mutta hurmaa nokkeluudellaan vanhemmankin katsojan.

Tarina alkaa Sammalperän maatilalta, jossa päivät seuraavat toisiaan puuduttavan samankaltaisina. Maajussi kömpii sängystä, vahtikoira Vuhku kopistaan ja lammaslauma johdetaan hakaan. Ruokintaa, siivousta, keritsemistä – työlista jatkuu aina vaan.

Late kaipaa vaihtelua ja alkuaikojen leppoisia päiviä. Tuumasta toimeen, hän päättää järjestää itselleen ja lajitovereilleen vapaapäivän. Suunnitelma menee kuitenkin pieleen ja koko joukko joutuu suuntaamaan suureen kaupunkiin pelastamaan muistinmenetyksestä kärsivää isäntäänsä.

Pienimuotoinen Late Lammas -elokuva ei ole yhtä monivivahteinen kuin esimerkiksi Aardmanin huippusaavutus Wallace & Gromit: Kanin kirous vuodelta 2005, mutta se on sydämellinen ja monin paikoin riemastuttavan omapäinen. Valloittavan söpö vauvalammas ei ole haitaksi sekään.

Dialogittoman elokuvan tarinankerronta ja huumori perustuu rytmitykseen, oivaltaviin eleisiin ja slapstick-komediaperinteeseen. Animaatiojälki on yhtä huolellista ja persoonallista kuin studiolta on oppinut odottamaan. Stop motion -tekniikka vaatii valtavasti työtä, mutta Aardmanin animaattorit saavat lopputuloksen näyttämään vaivattomalta.

– Anna Möttölä (Helsingin Sanomat, NYT-liite 5.2.2015) AA 24.4.2016