INHERENT VICE (2014)
Thomas Pynchonin LSD-romaanin sovitus on oodi 1970-luvun Los Angelesille, missä huurupäinen yksityisetsivä Larry ”Doc” Sportello tutkii ex-tyttöystävänsä katoamista. Elokuva on myös hatunnosto Andersonin mentorin Robert Altmanin elokuvalle Pitkät jäähyväiset eksentrisillä hahmoilla ja hullulla huumorilla höystettynä.
***
Paul Thomas Andersonilla (s. 1970) on muiden ikäpolvensa kunnianhimoisten amerikkalaisohjaajien tavoin ollut aina aito kiinnostus 1970-lukua kohtaan. Tämä ei kuitenkaan suoranaisesti ole ominaista arvostetun elokuvantekijän töissä, sillä ainoastaan kaksi, pornoteollisuutta kuvaava Boogie Nights (1997) sekä hullunhauska Inherent Vice (2014) sijoittuvat tuolle kiehtovalle vuosikymmenelle. Inherent Vice pohjautuu Thomas Pynchonin vuoden 2009 samannimiseen romaaniin. Andersonia omalta osaltaan pidettiin aikoinaan Robert Altmanin manttelinperijänä ja Inherent Vice tuo mieleen ohjaajalegendan mestariteoksen Pitkät jäähyväiset (1973). Toisia saman aikakauden selviä vertailukohteita ovat Roman Polanskin Chinatown (1974), Hal Ashbyn Shampoo (1975) ja Arthur Pennin Yön siirrot (1975). Myös 1940-luvun film noirit ovat olleet selkeitä innoittajia. Kirjallisuuden puolelta vaikutteita ovat antaneet tietyllä tapaa Dashiell Hammett sekä Raymond Chandler, sillä heidän luomansa maailmat ovat jättäneet jälkensä cinefiilinä tunnettuun kirjailija Pynchoniin ja näin olleet merkittäviä romaanin syntyyn.
Elokuva alkaa alun perin laulaja-lauluntekijänä tunnetun Joanna Newsomin esittämästä Sortilègen henkilöhahmosta, joka toimii myös kertojana. Keskiössä on huumehuuruinen etsivä Larry ”Doc” Sportello (Joaquin Phoenix), joka on sekoittunut tuntemattomaan vaaratilanteeseen pyrkiessään selvittämään ongelmaisen ex-tyttöystävänsä Shasta Fay Hepworthin (Katherine Waterston) katoamista. Hän on Docista erossa ollessaan joutunut keskelle hämäräperäisiä bisneksiä liittyen hänen rakastettuunsa, kiinteistöpohatta Mickey Wolfmanniin (Eric Roberts). Yhtäkkiä kertomus kasvaa villiksi ja monikerroksiseksi. Kokonaisuudessa esiintyy niin tarkkavaisia lakimiehiä, kiristäjiä, vampyyrimaisia palkkamurhaajia kuin huumeaddiktoituneita hammaslääkäreitäkin.
Pynchonin ja Andersonin luoma maailma on mukautuva ja muotoaan muuttava, jossa ihmiset vaihtavat identiteettiään tuon tuosta. Vaikuttavassa ja värikkäässä henkilögalleriassa on myös neitokaisia ahdingossa ja femme fatale -hahmoja. Anderson on vanginnut hienolla tavalla Pynchonin lakonisen, hellävaraisesti surrealistisen sävyn ja huomioitavan upeaa on myös elokuvan visuaalinen ilme ja Robert Elswitin kameratyö. Inherent Vice koostuu staattisista otoista sekä hitaista zoomauksista, jotka tuovat enemmänkin mieleen ohjaajan töistä Mestarin kuin Scorsese-vaikutteiset Boogie Nightsin tai Magnolian.
Inherent Vicen tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen kalifornialaiseen Gordito Beachin kaupunkiin. Anderson on kyennyt muuntamaan Pynchonin kuvaaman maailman vapaasti omaksi, räikeäksi matkakseen halki Nixonin ajan. Kuitenkin alkuperäisteokselle uskollinen omaperäinen tulkinta heijastaa oivallisesti elokuvantekijän persoonakohtaista ja laajaa elokuvallista muistia, filosofiaa ja politiikkaa. Inherent Vice sopii erinomaisesti myös ohjaajan laajenevaan katalogiin amerikkalaisista yksinäisistä sieluista ja uneksijoista.
– Chris Cabinin (Slant Magazine), Scott Foundasin (Variety), Ben Kenigsbergin (A.V. Club), Nick Pinkertonin (Sight and Sound) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 4.8. 2020