HEIMO (2014)

Plemja
Ohjaaja
Myroslav Slaboshpytskyi
Henkilöt
Grigori Fesenko, Yana Novikova, Rosa Babiy
Maa
Ukraina/Alankomaat
Tekstitys
ukrainan viittomakielinen, ei puhedialogia, ei tekstitystä
Kesto
130 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Lisätieto
29.10. näytöksen jälkeen Q&A ohjaaja Myroslav Slaboshpytskyin kanssa
Ikäraja

Heimo tarjosi uuden tavan tehdä elokuvaa. Siinä on ääniraita mutta ei puhedialogia, sillä tarina tapahtuu viittomakielisten nuorten sisäoppilaitoksessa. Selviytyäkseen järjestäytyneen rikoksen, ryöstön ja prostituution systeemistä päähenkilön on liityttävä ”heimoon”. Elokuva palkittiin monilla festivaaleilla voittaen mm. European Discovery -palkinnon (European Film Awards).

***

Heimo (ukr. Плем’я, Plemya) on vuonna 2014 ensi-iltansa saanut ukrainalainen rikosdraamaelokuva, jonka ohjasi ja käsikirjoitti Miroslav Slaboshpitsky.

Sergey (Grigori Fesenko) pääsee kuurojen sisäoppilaitokseen, jossa hänen on selvitettävä paikkansa hierarkiassa, sillä oppilaat pyörittävät siellä prostituutiorinkiä eivätkä kaihda muutakaan rikollista toimintaa. Sergey nousee nopeasti tekemiensä rikosten myötä yhä korkeammalle tämän pienen ja kieroutuneen yhteisön silmissä, mutta tutustuessaan ja ihastuessaan opiskelijatoveriin Annaan hän rikkoo tahtomattaan kaikkia mahdollisia kirjoittamattomia sääntöjä…

Heimon dialogi viittomakielistä, eikä sisällä lainkaan puhedialogia tai tekstitystä. Silti Heimo ei missään tapauksessa kerro kuuroudesta itsessään, vaan lähinnä suljetuista maailmoista, joissa jengeillä on oma kielensä ja koodinsa, joita ulkopuoliset eivät voi ymmärtää. Käytetty viittomakieli on ukrainalaista eikä minkäänlaista tekstitystä ole katsojalle tarjolla.

Heimo ei ole tietenkään mykkä puhedialogin puutteesta huolimatta. Ajatellaanpa vaikka tekniikkaa, jossa ohjaaja käyttää askelia tapaan, joka tuo mieleen Jacques Tatin. Visuaalisella puolella tätä vastaa operointi Steadycamilla. Kuvauksessa vältetään myös lähikuvia, kyse on tällakin tavoilla etäännyttämisestä, jota on viime vuosikymmenenä käytetty eurooppalaisessa elokuvassa varsin paljon.

Käytetyt metodit tuovat Heimoon ”perverssiä eleganssia ja energiaa” kuten yhdysvaltalainen kriitikko Ben Kenigsberg luonnehti tyylin vaikuttavuutta. Muut kriitikot löysivät Heimon estetiikasta yhtymäkohtia Michael Hanekeen, Dardennien veljeksiin Jean-Pierreen ja Luciin ja uusimman uuden aallon romanialaisiin ohjaajiin.

Brutaali, sentimentaalisuutta kaikin tavoin välttävä Heimo on epäilemättä tapaus, joka kannattaa kokea.

–  Eri lähteitä tarkastellen Jari Sedergren 2022