Teatterin, radion ja elokuvien ohella Welles oli myös teatteriprojisointien pioneeri. Mercury-seurueen näytelmään kuvattujen projisointien materiaalia ei koskaan esitetty puuttuvien projektorien vuoksi. Pitkään kadonneeksi luultu materiaali sai ensiesityksensä vihdoin vuonna 2013. Se, lasketaanko elokuva Wellesin esikoisohjaukseksi, on kiistelyn aihe mutta kokonaiskuvaa elokuvataikurin tuotannosta ei voi saada näkemättä mestariteoksia edeltäneitä ensiaskeleita.

***

Elokuvan historiassa on viljalti kokonaan kadonneiksi tuomittuja elokuvia. Aika ajoin tapahtuu kuitenkin hämmästyttäviä löytöjä. Teuvo Tulion legendaarisen Sillanpään Nuorena nukkunut -romaanin filmatisoinnin kaikkien kopioiden luultiin tuhoutuneen 1959 Adams Filmin varaston palossa Helsingin Mikonkadulla, mutta elokuvasta löytyi hiljattain pitkä katkelma Ranskan elokuva-arkiston varastosta. Orson Wellesin keskeneräiseksi jääneen esikoiselokuvan Too Much Johnsonin säilynyt materiaali – 10 kelaa osittain editoitua nitraattifilmiä – puolestaan löytyi italialaisesta varastosta Pordenonesta 2013.

Too Much Johnsonin aineisto on kuvattu kesällä 1938. Welles työskenteli tuolloin Mercury teatterissa ja elokuvanhanke nivoutui Mercuryn tulevaan ohjelmistoon, William Gilletten samannimiseen farssiin vuodelta 1894. Lyhyet elokuvaprologit oli tarkoitus esittää kolmiosaisen näytelmän jaksojen alussa. Näyttelijöinä oli luonnollisesti Mercury-teatterin henkilökuntaa johon lukeutuivat pääroolia näyttelevä Joseph Cotten sekä Eustace Wyatt, Edgar Barrier, Ruth Ford, Arlene Francis, Mary Wickes, Orson Welles ja hänen tuolloinen vaimonsa Virginia Nicholson. Näytelmä sai ensi-iltansa elokuussa 1938, kuitenkin ilman kuvattuja elokuvajaksoja. Welles ei myöhemmin tuonut esille varhaista elokuvakokemustaan, vaan esiintyi kernaasti tekijänerona jonka elokuvaura alkaa suoraan mestariteoksella Citizen Kane (1941).

Too Much Johnsonin kuvauksiin käytettiin aikaa kymmenen päivää josta kuvamateriaalia kertyi kaiken kaikkiaan noin neljä ja puoli tuntia. Siitä on säilynyt kaiken kaikkiaan 66 minuuttia josta osa on osittain editoitua materiaalia. Komediaalinen farssi saa lentävän lähdön kun päähenkilö (Cotten) on lemmiskelemässä rakastettunsa luona ja tämän aviomies tulee äkisti paikalle. Alkaa hurja taka-ajo pitkin New Yorkin katuja ja kattoja, läpi suffragettimielenosoituksen ja päätyen lopulta Kuubaan. Cottenin huimapäinen pakomatka Wellesin elokuvassa sai inspiraationsa Harold Lloydin seikkailuista pilvenpiirtäjätyömaalla Turvallisuus viimeiseksi -elokuvassa (Safety Last, 1923), sillä erotuksella että Lloydin temput tehtiin trikkien avulla.

Säilyneen aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että Welles ehti editoida elokuvan kutakuinkin valmiiksi neljä ensimmäistä jaksoa, yhteensä noin seitsemän minuuttia. Sen aikana esitetään tehokkaasti elokuvan alkuasetelmat ja päähenkilöt. Elokuvan nykyinen leikkaus (44 minuutin versio) on approksimaatio siitä, mitä elokuva olisi luultavasti näyttänyt jos Welles olisi saattanut sen loppuun. Editoituun versioon on lisätty muutamia taustoittavia välitekstejä jotta se olisi ymmärrettävissä ilman näytelmän kontekstia.

– Pasi Nyyssönen 19.8.2015 Filmpreservation.org ja muiden lähteiden pohjalta