BABY JANE (2019)
Pikkukaupungista Helsinkiin muuttava naiivi Jonna rakastuu rankkojen mielenterveysongelmien kanssa painivaan Pikiin. Kansainvälisesti tunnustetuista dokumenttielokuvistaan tunnetun Katja Gauriloffin esikoisfiktio on filmatisointi Sofi Oksasen toisesta romaanista ja kiihkeä rakkaustarina.
***
Dokumenttielokuvistaan Säilöttyjä unelmia (2011) ja Kuun metsän Kaisa (2016) tunnettu ohjaaja Katja Gauriloff siirtyy ensimmäistä kertaa pitkän fiktion puolelle elokuvafilmatisoinnilla Sofi Oksasen toisesta romaanista Baby Jane. Siirtymä kannattaa, sillä siinä missä viime vuosien hittidokkarit ovat lainanneet fiktion muotokielestä, toimii vaikutteiden ottaminen myös toiseen suuntaan. Gauriloffin ohjauksessa nähdään lähes dokumentaarisin silmin erään suhteen nousu ja tuho.
Helsinkiin opiskelemaan muuttava viaton Jonna (Roosa Söderholm) lähtee kaupungin yöhön, mutta päätyy kotimatkalla uhkaavaan tilanteeseen. Pimeydestä nouseva Piki (Maria Ylipää) pelastaa Jonnan, ja naiset viettävät yön yhdessä. Jonnan ja Pikin välille kehkeytyy intohimoinen suhde, jota myrkyttävät niin Pikin paniikkihäiriö kuin tämän kompleksinen suhde entisen naisystävänsä Bossan kanssa.
Jonna kuitenkin antautuu Pikin vietäväksi epäilyksistään huolimatta, ja pian naiset vievät intohimoisen suhteensa bisneksen puolelle: puhelinseksiä ja käytettyjä alusvaatteita myymällä rakastavaiset elättävät itsensä ja toisensa. Pikin paniikkihäiriö kuitenkin oireilee, ja kotiin linnoittautunut nainen vajoaa takaisin pimeyteen samalla, kun Bossa hivuttaa jalkaansa asunnon oven väliin. Kolmiodraaman jännitteet kiristyvät ja lopulta laukeavat katarttisesti, mutta kenen kustannuksella?
Baby Janen maailma on kuin sekoitus vanhaa ja uutta Helsinkiä, jossa hahmot puhuvat älypuhelimiin, mutta ajelevat vanhoilla takseilla baarista kotiin jatkoille. Ajatonta on kuitenkin epävarmuuden tuottama kipu rakkaudessa, jota piinaa luottamuksenpuute ja huoli toisen hyvinvoinnista. Pikin yhtäältä lohduton, toisaalta manipulatiivinen asema kotinsa vankina asettaa myös Jonnan ja Bossan omiin selleihinsä, joiden avaimet ovat vain Pikillä. Lopulta vain yhdellä heistä on valta päättää, avataanko ovet vai heitetäänkö avain mereen.
Mikko Mäkelän A Moment in the Reeds –elokuvan (2018) ohella kotimaista queer-elokuvaa ei olla viime vuosina juuri nähty, joten on vain luonteva jatkumo, että Sofi Oksasen teoksista juuri Baby Jane on adaptoitu elokuvaksi. Vuonna 2005 julkaistu romaani elää onnistuneesti elokuvan muodossa vuonna 2019, vaikka queer-yhteisö Suomessakin on käynyt läpi suuria muutoksia muun muassa Tahdon2013-kampanjasta parhaillaan keskustelussa olevaan translain uudistukseen.
Muutoksista huolimatta rakkauselämän kipu on pysyvää, ja Jonnan, Pikin ja Bossan tapauksessa kolmiodraaman osallistujien kipu säteilee ja ruokkii toinen toistaan. Kun Piki vajoaa yhä syvemmälle omaan selliinsä, vahvistuu kaipuu vapauttaa Jonna ja Bossa omistaan.
– Arttu Manninen eri lähteiden mukaan, 4.9.2019