Annilan ylistetty Antti Tuuri -filmatisointi sijoittuu 1930-luvulle ja kertoo Suomesta Neuvostoliittoon muilutetun miehen tarinan. Pääosan tulkitsee vakuuttavaan tapaansa Tommi Korpela. Eeppinen historiallinen draama peilailee tosielämän rajanylittäjien, neuvostoutopiaa rakentamaan lähteneiden suomalaisidealistien synkkiä kohtaloita.

***

AJ Annila on osoittanut omaperäistä visionääristä iskuvoimaa kaikissa elokuvissaan. Hän suuntautui aluksi mytologiaan ja fantasiaan kiinalaisessa yhteistuotannossa Jadesoturi (2006) ja väkivaltaiselle 1500-luvulle sijoittuvassa Saunassa (2008). Ikitie perustuu ankaraan historialliseen todellisuuteen, mutta kuvallinen mahtivoima on entisellään, takuumiehenä kuvaajaässä Rauno Ronkainen.

Antti Tuurin runsaassa tuotannossa romaani Ikitie (2011) kuuluu huippuihin. Se on osa Tuurin ”Äitini suku” –sarjaa, jossa oli ilmestynyt vuoteen 2017 mennessä 10 romaania. Ne kattavat monta vuosisataa, ja niiden kartoittamiin rankkoihin teemoihin kuuluvat vaino ja maanpako. Romaanit asettavat Suomen 2010-luvun pakolaisdebatin perspektiiviin.

Sarjan sisältyy kolme Jussi Hakala –romaania. Taivaanraapijoissa (2005) Jussi rakentaa pilvenpiirtäjiä 1910-luvun New Yorkissa. Kylmien kyytimiehessä (2007) pasifisti Jussi joutuu käsittelemään vuoden 1918 sisällissodan vainajia. 1930-luvulle sijoittuvassa Ikitiessä Jussi joutuu kohtaamaan sekä Suomen valkoisen terrorin että Stalinin terrorin rajan tuolla puolen.

Dokumentaarinen innoitus Tuurin tuotannossa on voimakas, ja myös Ikitien uskomattomalta kuulostava tarina perustuu todellisuuteen. Kuvatessaan ylivoimaisilta tuntuvia koettelemuksia Tuurin lähestymistapa on sama kuin antiikin klassikoilla, kuten Ksenofonin Kyyroksen sotaretkessä (Anabasis). Jylhässä, lähes tylyssä asiallisuudessa on samanlaista korutonta voimaa kuin islantilaisissa saagoissa, joita Tuuri on suomentanut.

Tuurilla on ollut elokuvaonnea: jo Pohjanmaa (1988) oli vahva saavutus. Sitä ovat seuranneet Talvisota (1989), Ameriikan raitti (1990), Rukajärven tie (1999), ja Lakeuden kutsu (2000). Ikitie on korkealuokkainen saavutus Tuuri-filmatisointien sarjassa. Se on ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva, joka kuvaa Stalinin terroria sisältäpäin. Suomalaisia terrrorikuvauksia on kirjoitettu runsaasti, kuten selviää Erkki Vettenniemen kartoituksista Suomalaisia vankileirien saaristossa (2002) ja Punaisen terrorin todistajat (2004). Tuuri ja Annila ovat kiteyttäneet näitä kokemuksia väkevään draamalliseen asuun. Kuten myös Sirpa Kähkönen romaanissaan Graniittimies (2014).

Tuurin erityispiirre on se, että hän kertoo terrorista rajan molemmin puolin. Maailmantaiteessa tulee mieleen vertauskohtana Masaki Kobayashin elokuva Ihmisen kohtalo (Ningen no joken, 1959–1961), joka perustuu Junpei Gonikawan romaanisarjaan. ”Ikitie” tarkoittaa tietä, jota pitkin Lapuanliikkeen miehet muiluttivat toisinajattelijoita pahoinpideltäviksi, karkotettaviksi ja murhattaviksi. Muiluttajat olivat rikollisia, mutta heitä tukivat sotilaat, poliisit, lääkärit, opettajat ja papit. Jussi kyyditetään kesällä 1930; vuonna 1932 Lapuan Liike kiellettiin laittomana. Euroopassa eteni liike kohti fasismia; Suomessa se pysäytettiin.

Itärajan tuolle puolelle Neuvosto-Karjalaan karkotettu Jussi joutuu osallistumaan ”työläisparatiisin” rakentamiseen siellä, ja kun paluu Suomeen näyttää mahdottomalta, hän aloittaa uuden elämän, perustaa uuden perheenkin. Hän kohtaa myös tuttua väkeä, amerikansuomalaisia, jotka ovat tulleet suurta lamaa pakoon Neuvostoliittoon. Ihanteet ovat korkeat. Törmäys todellisuuteen ei ole milloinkaan ollut karmivampi.

Ikitie voitti kuusi Jussia: parhaan elokuvan (tuottaja Ilkka Matila), ohjauksen (AJ Annila), miessivuosan (Hannu-Pekka Björkman), naissivuosan (Sidse Babett Knudsen), kuvauksen (Rauno Ronkainen) ja lavastuksen (Kalju Kivi) palkinnot. Pääroolin kantaa Tommi Korpela jykevästi.

– Antti Alanen (Film Diary 15.9.2017) AA 10.4.2018