KORPRAALI MCB (1971)

Likaisen Harryn magnumin varjoon jäänyt, herkempi Siegel-Eastwood -yhteistyö kertoo sisällissodan haavoittuneesta sotilaasta, joka löytää suojan tyttökoulusta. Nuoren miehen saapuminen eristyksissä olleeseen tyttökouluun käynnistää seksuaaliset ja psykologiset pelit. Kirja ja elokuva saivat uutta nostetta Sofia Coppolan vuonna 2017 tekemän sovituksen myötä.

***

Clint Eastwood (s. 1930) näyttelijänä ja Don Siegel (1912-1991) ohjaajana muodostavat elokuvan historiassa merkittävän yhteistyökumppanuuden. Elokuvia syntyi peräti viisi: Rautainen Coogan (1968), Kourallinen dynamiittia (1970), Korpraali John McB (1971), Likainen Harry (1971) ja Pako Alcatrazista (1979). Eastwoodin ura on ollut menestyksekäs ja vain vähän rahaa tuottaneet pettymykset ovat olleet harvassa. Yksi suurimmista tällaisista taloudellisista epäonnistumisista on ollut Korpraali John McB, joka on samanaikaisesti kuitenkin Eastwoodin näyttelijäntyön osalta yksi hänen uskaliaimmista ja rohkeimmista sekä kunnianhimoisimmista elokuvista.

Synkkä, sävyiltään tumma sekä hermoille käyvä elokuva sijoittuu Yhdysvaltojen sisällissodan aikoihin ja esittelee Eastwoodin hahmon loukkaantuneena sotilaana, John McBurneyna. Sotilas hakee suojaa tyttöjen sisäoppilaitoksesta Louisianasta. Hän hurmaa talon asukkaita toisensa jälkeen ja he alkavatkin tuntea mustasukkaisuutta toisiansa kohtaan. Naisia John McB:n elämässä ovat niin 12-vuotias Amy (Pamelyn Ferdin) kuin rehtori Marthakin. Päähenkilö väittää koulun naisille, että on väkivallaton kveekari eikä tyypillinen unionin sotilas. Hän nauttii selkeästi useista suhteistaan, vannoo karkaavansa neitseellisen Edwinan (Elizabeth Hartman) kanssa flirttaillessaan Carolin (Jo Ann Harris) ja näkee myös tilaisuuden vietellä Martha.

Korpraali John McB on muokattu Thomas Cullinanin romaanista ja on visuaalisesti rohkea ja käytännöllisesti katsoen löyhkäävä ilmapiiriltään, sillä katsoja voi jopa suorastaan haistaa hedelmällisen metsän, joka ympäröi elokuvan koulurakennusta ja sen käytäville tunkeutuvan hien. Kauhun tunne kasvaa käsinkosketeltavaksi, kun samanaikaisesti McBurneyn lisääntyvä eläimellinen ja järjetön käytös työntää hänet peruuttamattomasti kohti hänen kohtaloaan. Haavoittunut sotilas näyttäytyy kohtaus kohtaukselta vähemmän sympaattisena. Pian tulee selväksi, että tämä Eastwoodin antisankarihamo ei tule jättämään elokuvassa louisianalaista koulurakennusta. Financial Times kuvaili Siegelin ohjaustyötä jopa tarpeeksi outona ja erikoisena Buñuelille. Korpraali John McB:tä voi luonnehtia siten, että se alkaa seksuaalisesti latautuneena draamana, joka asteittain kääntyy psykologiseksi kauhuteokseksi.

Elokuva on todellinen voimannäyte ohjaajaltaan Siegelilta, joka saa irti loistavan, ainutlaatuisen, kerran urassa nähtävän roolisuorituksen Eastwoodilta. Korpraali McB:stä on myöhemmin tullut kulttikuriositeetti ja akateemisen keskustelun kohde. Monien teoreetikkojen mielestä elokuva on tosin nähtävissä suorastaan misogyynisenä teoksena. Ohjaaja Don Siegel esitti näkemyksensä elokuvan teemoista ja kertoi naisten olevan kykenevä petoksiin, varkauksiin, murhiin, mihin tahansa. Kuitenkin elokuvan luonnehtiminen kokonaan misogyyniseksi on epäreilua. Eastwoodin hahmo ei ole nähtävissä sankarina ja Siegelilla on ilmiselvä ja aito kiintymys elokuvansa naispuolisiin henkilöhahmoihin. Siegelin teos sai Sofia Coppolan ohjaamaan myöhemmin, vuonna 2017 ilmestyneen uuden version nimeltä Lumotut, enemmän naisten näkökulmasta käsin ja sotilaan ollessa salapäräisempi hahmo. Tässä päinvastaisessa katsauksessa samaan tarinaan pääosia esittävät Nicole Kidman, Kirsten Dunst, Elle Fanning sekä Colin Farrell.

– Brian Eggertin (Deep Focus Review), Erin Freen (Filmink) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 22.7. 2020