KELLYN SANKARIT (1970)

Kelly's Heroes/Kellys hjältar
Ohjaaja
Brian G. Hutton
Henkilöt
Clint Eastwood, Telly Savalas, Don Rickles, Donald Sutherland, Carroll O'Connor
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
145 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Ennätyskarskin jermukoplan (Eastwood, Savalas, Sutherland, O’Connor) liipasinsormet alkavat syyhytä, kun poteroihin kantautuu tieto rintamalinjan tuolla puolen noukkijaansa odottavasta natsikullasta. Itsenäisyyspäivää ja uusia liittolaisuussuhteitamme juhlistavassa luovan kurittomuuden kuvauksessa kaikkien aikojen keikka hoidetaan panssarivaunulla!

***

Kun Quentin Tarantino julkaisi ohjauksensa Kunniattomat paskiaiset (2009), halusi hän laittaa sen samaan genreen ”toisen maailmansodan miehet tehtävässä toimiessaan” monien muiden sotaelokuvien tapaan. Tällaisia aiempia tämän lajityypin esimerkkejä ovat muun muassa J. Lee Thompsonin Navaronen tykit (1961), John Sturgesin Suuri pakoretki (1963), Robert Aldrichin Likainen tusina (1967) sekä John Guillerminin Viimeinen silta yli Reinin (1969). Clint Eastwood tähditti jopa kahta samaan kategoriaan kuuluvaa Brian G. Huttonin ohjaamaa teosta, joissa yhdistyivät niin tarinan tyyppi kuin tapahtumapaikan luonne. Kotkat kuuntelevat (1968) sekä Kellyn sankarit (1970) molemmat kuvasivat sankareitaan sotarintamalla. Näistä Kellyn sankarit on tunnetumpi työ, koska siinä on mukana koomisia sävyjä. Kellyn sankarit julkaistiin kesällä 1970 vain pari kuukautta Robert Altmanin mustan komedian ja draamaelokuvan M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala jälkimainingeissa. Molemmissa esiintyy Donald Sutherland keskeisessä osassa. Todennäköisesti Kellyn sankarit on myös yksi Tarantinon revisionistisen sotaelokuvan inspiraatioista.

Eastwood tulkitsee nimihenkilön roolin esittäen amerikkalaista luutnanttia, joka kuulustelee saksalaista everstiä. Hän saa tietoonsa Hitlerin kullan aarrekammion olemassaolosta kullan ollessa kätketty syvälle Ranskan vihollislinjojen taakse. Kelly kokoaa joukkonsa tehdäkseen täydellisen ryöstön. Mukanaan hänellä on kirjava miehistö sotilastovereita. Heitä ovat niin katkera kersantti Big Joe (Telly Savalas), opportunistinen Crapgame (Don Rickles), aikaansa edellä oleva hippi kersantti Oddball (Sutherland) sekä valikoima joukkueen jäseniä ja panssarimekaanikkoja. Lukuisista taistelukohtauksistaan huolimatta Kellyn sankarit on pitkälti ryöstökomedia, joka kuuluu tyylillisesti Topkapin (1964) ja The Italian Jobin (1969) valtakuntaan. Matka Clermontin pankille on täynnä esteitä, mutta toivomme epätoivoisesti, että Kelly ja hänen miehensä saavat matkansa päätökseen.

Hutton satirisoi hienovaraisesti sodan sankarillisuutta. Kellyn sankarit on teos, jossa ei ole suoria allegorioita nykyaikaiseen sotaan eikä avoimia lausuntoja. Kuitenkin sen antisankarillisuuden teema sopii hyvin yhteen tuolloin vallinneen liberaalin reaktion kanssa Vietnamin sotaan, joka oli meneillään kuvausten aikana. Jokainen elokuvan auktoriteettihahmoista on kuvattu tyhminä idiootteina, jotka eivät ole kosketuksissa helvetin tulen ja verilöylyjen kanssa rintamalla. Clint Eastwoodin Kelly ei eroa juurikaan ”nimettömästä miehestä” tai Likaisen Harryn hahmostaan. Keskeistä roolihahmolle on pragmaattinen yksinäisyys ja äreä luonne. Spagettiwesternin sävy tulee esiin elokuvan fantastisissa, realistisissa tilanteissa. Kellyn sankareiden lopussa on tyylillinen kunnianosoitus Eastwoodin spagettiwesterneille, kuten Sergio Leonen klassikolle Hyvät, pahat ja rumat (1966) Ennio Morriconen tyylistä musiikkia myöten.

Jugoslavian sosialistisen tasavallan alueella kuvattu Kellyn sankarit toimii parhaiten suoraviivaisena, sotilaallisena seikkailuna. Osuuksista kaikkein onnistuneimpia ovat jännittynyt miinakenttäkohtaus sekä ryöstö, joka on kokonaisuutena hyvin rakennettu ja hienosti kuvattu. Vaikka Kellyn sankarit on viihdyttävää katsottavaa ja sen on katsottu olevan onnistunutkin työ, ovat tietyt kriitikot arvioineet sillä olevan myös puutteensa ja elokuvan olevan epätasainen. Yksi vaikeimmista haasteista ohjaajalle on ollut myös komedian ja toiminnan yhdistäminen. Kuitenkin liki 2,5 tunnin sotaspektaakkeli tähtineen on ollut selkeästi suurta yleisöä miellyttävä nautinnollinen tapaus, monelle mieleenpainuva elokuvaelämys.

–  Alan Bacchusin (Daily Film Dose), Jason Baileyn (DVD Talk) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 6.12.2023