PITKÄ VAALEA PUNATUKKAINEN (1974)

La moutarde me monte au nez!/Den rödhårige blonde
Ohjaaja
Claude Zidi
Henkilöt
Pierre Richard, Jane Birkin, Claude Piéplu
Maa
Ranska
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
99 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Suominimensä voimin Pierre Richardin Pitkä vaalea mustakenkäinen -komediahitin jatko-osaksi maalailtu elokuva kertoo tyttökoulun matematiikan lehtorista, joka joutuu moninkertaiseen liriin amerikkalaisen filmitähden sekä jatkokautta havittelevan pormestari-isänsä välillä. Minkä tahansa farssikuningas Claude Zidin elokuvan päätyminen arkiston sarjaan on sinällään jo tapaus.

***

Pierre Richardin (s. 1934) läpimurto näyttelijänä tapahtui Yves Robertin agenttiparodiassa Pitkä vaalea mustakenkäinen (1972), joka osoittautui varsin hauskaksi ja vauhdikkaaksi elokuvaksi. Näyttelijän tulkintavoima tulee tehokkaalla tavalla esiin myös sitä seuranneessa Claude Zidin ohjaamassa komediassa Pitkä vaalea punatukkainen (1974). Vaikka koomisia tilanteita sisältäneiden elokuvien nimet muistuttavatkin toisiaan, ei Pitkä vaalea punatukkainen ole jatkoa ”mustakenkäiselle”, vaan se on aivan oma erillinen kokonaisuutensa. Alkuperäinen ranskalaisnimi, sanatarkasti ”sinappi nousee nenääni”, tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”kärsivällisyyteni alkaa loppua”. Pierre Richardin esittämä roolihahmo on tyttökoulun matematiikan lehtori. Morsiamenaan hänellä on saman koulun voimistelunopettaja ja isänään uusiin vaaleihin valmistautuva jyrkkä ja kiivas kaupungin pormestari, tohtori Durois (Claude Piéplu). Matemaatikko joutuu kommelluksiin filmaavan elokuvatähden kanssa ja tästä aiheutuu lisäksi muitakin elokuvaa rikastuttavia seurannaisilmiöitä.

Ujo matematiikanopettaja joutuu kauniiden tyttöjen, sensaatiolehdistön ja väärinkäsitysten pyörteisiin. Pitkä vaalea punatukkainen on farssi, joka ponnistaa suosioon tutuista lähtökuopista. Se pelleilee seksillä ja päähenkilön eroottisilla kommelluksilla, mutta tyylikkäämmin kuin esimerkiksi saksalaiset seksikomediat. Mukana on mustaa huumoriakin. Tärkeitä teemoja ja aiheita ovat sensaatiolehdistö, politiikka, tekopyhyys sekä kurkistus elokuvan tekemisen parodisen maailman kulissien taakse. Pikkukaupungin menon sekoittavat kunnallisvaalit sekä lähistölle saapuva elokuvaa tekevä ryhmä, joihin molempiin lehtori – enemmän tai vähemmän tahtomattaan – joutuu puuttumaan. Elokuvausryhmään kuuluu nimittäin myös viehättävä, keimaileva ja suurenmoinen Jane Birkin (1946-2023) filmitähti Jackie Loganin roolissa.

Todelliseksi menestyshitiksi Pitkä vaalea punatukkainen muodostui loppuvuodesta 1974 ilmestyessään elokuvateattereihin Ranskassa ja Keski-Euroopassa. Pariisissa Zidin koominen teos puri todella yleisöön vetäen kolmessa viikossa runsaat 300 000 katsojaa. Hauskaa kommellusta ja naurun juhlaa pidettiinkin yleisesti aikoinaan viihdyttävimpänä elokuvana useiden vuosien ajalta. Richardin ja Birkinin tähdittämä työ onkin todella nokkela juoneltaan sekä sisältää loistavaa tilannekomiikkaa.

Pierre Richard on oivallinen koomikko, joka osaa parhaiten ilmaista itseään vauhdikkaissa, riemukkaissa tapahtumajaksoissa. Ohjaajana Claude Zidillä on tässä merkittävä ja vahva ote eikä hän ole jättänyt tuhlaamatta voimiaan luodessaan viihdettä ja saadakseen aikaan huoliteltua ja railakasta, hauskan kepeää komediaa. Pitkä vaalea punatukkainen onkin täynnä kiivasta vauhtia sekä mainiosti laskelmoituja, herkullisia tilanteita, äkillisiä käännekohtia ja kutkuttavia yksityiskohtia. Kaiken kaikkiaan Pitkä vaalea punatukkainen on kerrassaan ranskalaisen kepeä suoritus sekä itsessään oiva osoitus vahvasti huumoripitoisen elokuvan taitamisesta.

–  Hannu Massisen (Etelä-Suomen Sanomat 11.5.1975), Suomi-Filmin uutispalvelun 1/75, Mauri Taviolan (Helsingin Sanomat 9.3.1975) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 8.1.2024