SCHINDLERIN LISTA (1993)

Spielbergin tuotannon vakavat pyrkimykset huipentuvat tyylikkään mustavalkoisessa holokaustidraamassa Schindlerin lista. Amerikkalaisen ’movie bratin’ historiantulkinta yllätti kypsyydellään ja on ansaitusti asettunut elokuvahistorian kaanoniin Yön ja usvan sekä Matkustajan kaltaisten keskitysleirikuvausten rinnalle.

***

Steven Spielbergin ohjaama Schindlerin lista perustuu Thomas Keneallyn romaaniin ”Schindler’s Ark”. Elokuva kertoo saksalaisesta yrittäjästä Oskar Schindleristä, joka toimii läheisessä yhteistyössä natsihallinnon kanssa, mutta pelastaa samanaikaisesti kuolemalta yli tuhat puolanjuutalaista ottamalla heidät työhön tehtaaseensa.

Oskar Schindler ei ole tavanomainen sankari, sillä hän oli nautiskelija, naisten mies, uhkapeluri ja jopa juoppo, mutta hänellä oli silmää elämälle – omansa lisäksi myös muiden. Se ei ollut Kolmannessa valtakunnassa tavallista.

Menestysohjaaja Steven Spielbergin uran tähän astisena huippuohjauksena empimättä pidettävä Schindlerin lista oli ehdolla peräti 12 Oscar-palkintoon, joista seitsemän myönnettiin: ne olivat paras elokuva, ohjaus, sovitettu käsikirjoitus, lavastus / kuvasuunnittelu, leikkaus, musiikki ja kuvaus. Kuvauksen erikoisuutena on se, että elokuva on mustavalkoinen lukuunottamatta esi- ja loppunäytöstä ja muutamia värin erikoistehosteena käytettyjä välähdyksiä kuten pikkutytön punainen takki, Schindlerin kultasormus ja kynttilänliekki. Valinta on kiintoisa siitäkin näkökulmasta, että elokuva ei perustu niinkään yhtenäiselle draamalliselle jatkuvuudelle, vaan muodostuu erinäisistä tapahtumasarjoista, pienistä kokonaisuuksista.

Silti kolmituntinen elokuva ei ole pitkäveteinen, päinvastoin. Schindlerin voittoa tuottava toiminta natsihulluudessa huijauksineen ja bluffeineen kerrotaan upeasti. Yksi näistä kohtauksista on huima kertomus siitä, kuinka Schindler pelastaa työntekijänsä Auschwitzin porteilta.

Spielbergin oma ase on kertomus. Kaikki on alistettu kertomuksen kokonaisuudelle. Ja millä tavoin: kaikki näyttelijöistä lavasteisiin ja erikoistehosteisiin toimii järisyttävän hyvin häivyttäen itse ohjaajan persoonan lähes kokonaan näkyvistä. Kyse ei ole auteurista vaan elokuvasta.

Elokuva tunnetaan erityisesti holokaustin kuvauksestaan. Monista elokuvahistorian yrityksistä huolimatta vasta Spielberg onnistuu luonnehtimaan keskitysleirin kammottavuuksia lopullisella tavalla. Perkeleellisen typeryyden perikuvaksi rakennettu keskitysleirin komendantti Goeth, jonka hupeihin kuuluu ammuskella leirin asukkaita silloin kun hänen tekee mieli. Ensimmäisenä ovat hänen henkilökohtaiset tarpeensa, ei elämä tai kuolema. Kuten tiesimme silloin ja tiedämme nyt: oikea ja väärä ovat sekoittuneet jo paljon aiemmin.

– Jari Sedergren 24.1.2008