Toisen maailmansodan käänteentekevää Dunkerquen evakuointioperaatiota kuvaava sotaelokuva liikkuu samanaikaisesti kolmella aikatasolla. Nolanin maalaama panoraama levittäytyy kolmeen eri tapahtumapaikkaan, joista jokainen etenee eri aikakehyksessä: ”Maa” kestää viikon, ”Merellä” tapahtuu yhden päivän aikana ja ”Ilmassa” tunnin aikana. Huikea dramaattisen jännitteen ja käsikirjoittamisen mestarikurssi!

***

Toisessa maailmansodassa Saksa hyökkäsi länteen valtaamalla ensin Tanskan ja Norjan huhtikuussa 1940. Sen jälkeen Saksa avasi länsirintaman 10.5. rynnäköimällä ylitsepääsemättömänä pidetyn Ardennien vuoriston yli Englannin kanaalille ja eristi näin kiilan pohjoispuolelle jääneet liittoutuneiden joukot. Samana päivänä Britannian pääministeri Neville Chamberlain erosi. Hänen tilalleen nimitettiin Winston Churchill, joka piti Britannian siirtoarmeijan jäämistä mottiin pahimpana sotilaallisena takaiskuna vuosisatoihin. Piirityksen aikana Saksa valtasi Alankomaat ja Belgian. Dunkerquen evakuointi (Operaatio Dynamo) 26.5.–4.6.1940 oli liittoutuneiden jättiläisoperaatio. 338 000 sotilasta kuljetettiin kanaalin yli Britanniaan. Ranska antautui Saksalle 22.6.

Matkustaessaan Englannin kanaalin yli 1990-luvun puolivälissä tuottajakumppaninsa ja tulevan vaimonsa Emma Thomasin kanssa Christopher Nolan sai ajatuksen tehdä elokuva Dunkerquen evakuoinnista, monien pikkuveneiden vaarallisesta retkestä.  Valmistunut elokuva seuraa tapahtumia maalla, merellä ja ilmassa. Nolan oli tottunut käyttämään ”lumivyöryefektiä” elokuviensa finaalissa, mutta Dunkirk rakentuu kokonaisuudessaan sille. Nolan rakensi teoksensa ikään kuin se olisi dokumenttielokuva, ja häntä kiehtoi se, että tarina on vastakohta Hollywood-kaavalle. Dunkerquen taistelu päättyy tappioon, eivätkä Yhdysvaltain joukot ole mukana pelastajina.

Nolan lykkäsi Dunkirkin tekoa, kunnes hän oli riittävän kokenut suurimittaisten toimintaelokuvien tekijänä. Hän päätti keskittyä siirtoarmeijan sotilaiden näkökulmaan eikä näyttänyt saksalaisia vihollisia eikä edes Britannian sodanjohtoa. Nolan esitti tuotantoryhmälleen 11 elokuvaa, jotka innoittivat häntä: Länsirintamalta ei mitään uutta (Lewis Milestone, 1930), Pelon palkka (Henri-Georges Clouzot, 1953), Alien (Ridley Scott, 1979), Speed (Jan De Bont, 1994), Unstoppable (Tony Scott, 2010), Ahneus (Erich von Stroheim, 1924), Auringonnousu (F. W. Murnau, 1927), Ryanin tytär (David Lean, 1970), Taistelu Algeriasta (Gillo Pontecorvo, 1966), Tulivaunut (Hugh Hudson, 1981) ja Ulkomaankirjeenvaihtaja (Alfred Hitchcock, 1940) – vain kaksi näistä oli sotaelokuvia. British Film Instituten BFI Southbank järjesti näistä elokuvista erityisen retrospektiivin. Historiallisena asiantuntijana oli Joshua Levine, joka kirjoitti myös elokuvaan liittyvän kirjan. Levine ja Nolan haastattelivat veteraaneja yhdessä.

Elokuva kuvattiin vallitsevassa valossa käyttäen IMAX 65 mm ja Panavision System 65 mm –filmejä. Ensi kertaa pitkässä elokuvassa IMAX-kameroita käytettiin käsivaralla. CGI-tietokone-manipulaatiota käytettiin vain joidenkin kohtausten viimeistelyyn.

– Dunkirkin tiedotteista ja muista lähteistä AA 20.5.2018 (Bio Rex, elokuvan ensimmäinen 70 mm:n näytös Suomessa) – Kiitos: SF Film Finland, Warner Bros. ja Syncopy Inc. (Emma Thomas, Christopher Nolan).