KOLME VÄRIÄ: PUNAINEN (1994)

Trois couleurs: Rouge/Tre färger: rött
Ohjaaja
Krzysztof Kieślowski
Henkilöt
Irène Jacob, Jean-Louis Trintignant, Jean-Pierre Lorit
Maa
Ranska/Sveitsi/Puola
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
99 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Kolmekymmentä vuotta sitten ilmestynyt Krzysztof Kieślowskin väritrilogia ammentaa teemansa Ranskan tunnuslauseesta ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo” sekä väriskaalansa maan lipusta. Kieślowski halusi tutkia, miten kymmenen käskyn moraaliset ohjenuorat ilmenevät nykymaailmassa henkilökohtaisella tasolla. Säveltäjä Zbigniew Preisnerin luova panos kohottaa elokuvat filosofisista tutkielmista korkealle tunteiden sfääriin.

***

“Väritrilogian kolme elokuvaa ovat täysin erilaisia. Ensimmäinen on dramaattinen, toinen koominen. Punainen taas on lähimpänä minua itseäni. Se käsittelee suhteitani kirjallisuuteen. En halua sanoa, mihin erityiseen kirjaan, mutta ranskalaisen katsojan on helppo arvata se. Veljeyden idea on liian kaunis muuhun kuin vakavaan käsittelyyn. En tiedä, onko se mahdollista, mutta Punaisessa yritämme nähdä mitä tapahtuisi, jos ihminen todella huomaisi toisen läsnäolon, yrittäisi päästä yhteyteen toisen ihmisen kanssa. Seuraukset ovat kohtalokkaat, jos tekee vääryyttä jollekulle, haavoittaa hänen sieluaan. Mutta niin on myös silloin, kun ihmiset ohittavat toisensa koskaan kohtaamatta: Punainen on elokuva välinpitämättömyyttä vastaan.”

– Krzysztof Piesiewicz

Punainen on Kieslowskin (1941–1996) uran kruunu ja samalla ohjaajan elokuvallinen testamentti. Sen tarina rakentuu koko trilogian läpi soivalle emotionaaliselle teemalle. Valentine on rakastettuaan kaukaa kaipaava valokuvamalli, joka kohtaa vääristyneiden tunteiden tulevaisuudennäkymän omassa katkeruudessaan kiehuvassa tuomarissa. Valentinesta huokuvan rakkauden vetämänä tuomari tulee ulos kivettyneestä kuorestaan ja muuttaa muutamilla siirroilla nuoren naisen koko elämän. Rakkaus ei tunnusta vapautta, veljeyttä eikä tasa-arvoa, mutta ilman sitä ei ole mitään.

Viime kädessä, eikä vailla ironiaa, Punainen summaa yhteen koko trilogian teemat ja tärkeimmät henkilöt. Yhdellä tasolla kysymys on nuoruuden ja vanhuuden, optimismin ja kyynisyyden yhteentörmäyksestä, mutta samalla paljon muustakin: sattumasta ja johdatuksesta, moraalista ja syyllisyydestä, yksinäisyydestä ja yhteydestä. Avainmotiivina tapahtumien kulussa näyttäytyy puhelin, joka ajoittain saa lähes roolihenkilön aseman. Jo alkutekstien aikana seurataan huiman ajon myötä viestin kulkua kaapeleita pitkin jopa meren alla kohti toista puhelinta – johon ei kukaan vastaa. Valentine hoitaa niin rakkauttaan kuin perhesuhteitaan puhelimitse, tuomari kuuntelee toisten puheluja ja Auguste seurustelee henkilökohtaisia säätiedotuksia puhelimitse jakavan naisen kanssa. Puhelin merkitsee samalla sekä yhteyttä että erillisyyttä, ja motiivin toistuminen kertoo maailmasta, jossa ihmiset haluavat epätoivoisesti yhteyttä toisiinsa.

Jos vapaus ja tasa-arvo ovat Kieslowskille illuusioita, joiden tosiluonteen vain rakkaus voi tyhjentävästi paljastaa, niin veljeys on hänelle puhtaan rakkauden ilmenemismuoto. Punainen on rakkauden väri, se on iästä, sukupuolesta ja muistakin keinotekoisista rajoista piittaamatonta yhteyttä ihmisten välillä – näkymätöntä mutta sitäkin todempaa.

– Eri lähteiden mukaan ST