”Yabba-dabba-doo!” kajahtaa aitojen näyttelijöiden suista Hanna-Barberan mielikuvitusmaailman Jurassic Parkin jälkeisessä rekonstruktiossa. John Goodman ja Rick Moranis tarjoavat suorastaan ylitodellisen osuvat ihmisvastineet Retu Kiviselle ja Tahvo Soraselle. Eläkeikään ehtineet Hanna ja Barbera toimivat tuotannon neuvonantajina, ja tekevät pienet cameo-roolit.

***

Kun Nicholas Meyer palkattiin ohjaamaan toista Star Trek -elokuvaa Khanin vihaa, tämä ei ollut katsellut jaksoakaan pohjana olleesta TV-sarjasta: tuloksena oli valtava arvostelu- ja yleisömenestys, fanien kestosuosikki ja franchisen koko suunnan muuttanut teos. Kun Brian Levant (s. 1952) kiinnitettiin The Flintstones -näytelmäelokuvan ohjaajaksi, tällä oli ansioluettelossaan sekalainen setti TV-sitcomeja, Kauhukakara 2, suursuosittu hurttakomedia Beethoven – ynnä se, että hän oli valtava Kivisten ja Sorasten fani. Lopputulos päätyi lukuisten kriitikkojen vuoden huonoimpien elokuvien listalle, mutta keräsi inflaatiokertoimin laskettuna 40 miljoonaa dollaria enemmän lipputuloja kuin Khanin viha. Mitä tästä opimme? Tuskin mitään, ellemme sitten jotain TV-sarjafilmatisointien erilaisista filosofioista ja niiden vaikutuksesta vastaanottoon. Siinä missä Meyer ajatteli Trekkiään sarjasta irrallisena, elokuvallisena kokonaisuutena, käytti Levant kuvaus- ja tehosteryhmineen suunnattomasti aikaa animaatiosarjan huolelliseen rekonstruointiin elävien näyttelijöiden ja käsinkosketeltavien ympäristöjen kanssa. Dinosaurukset, ”dictabirdin” ynnä muut esihistorialliset otukset loi muppettimies Jim Hensonin Creature Shop, ja loput erikoistehosteet George Lucasin Industrial Light & Magic, jonka taidonnäytteet Jurassic Parkissa olivat tehneet suuren vaikutuksen Levantiin.

Yhden suosiollisimmista arvioista antoi Chicago Sun-Times -lehden kriitikkokuuluisuus Roger Ebert: ”(…) lavasteiden ja erikoistehosteiden riemuvoitto, (…) kaikki perustuu ajatukseen siitä, että nykypäivän Amerikka voitaisiin jotenkin rekonstruoida kivistä. (…) Polkuvoimalla kulkevat autotkin näyttävät yhtä kömpelöiltä ja raskailta kuin alkuperäisissä piirroksissa, mutta samaan aikaan ne vaikuttavat myös mahdollisilta virityksiltä.” Pyyhkeitä Ebertiltä tuli ennen kaikkea käsikirjoituksesta, jota piti mielenkiinnottomana lasten näkökulmasta avio- ja anoppiongelmineen ynnä työpaikkakähmintöineen – kriitikolta tuntuvat unohtuneen Kiviset ja Soraset -sarjan alkuperäiset lähtökohdat piirrettynä aviositcom-parodiana ilman lapsihahmoja (Siru tuli mukaan vasta kolmannella ja Bamm-Bamm neljännellä tuotantokaudella). Totuuden nimissä on toki todettava, ettei käsikirjoitus ole kerännyt koskaan kehuja keneltäkään. Joseph Barbera (joka oli elokuvan ensi-iltavuonna menettänyt talonsa Los Angelesin maanjäristyksessä) kommentoi, että ”olisi itse pystynyt kirjoittamaan paljon paremman”, ja Tahvoa näytellyt Rick Moranis luonnehti, että ”se oli yksi niistä käsikirjoituksista, joita laati jotain seitsemäntoista kynäilijää.” Tosiasiassa käsikirjoituksen parissa työskenteli eri vaiheissa yli kolmekymmentä kirjoittajaa, joista vain kolme mainitaan virallisissa krediiteissä. Yksi heistä on Steven E. de Souza, joka laati varhaisimman version jo 1980-luvulla projektin käynnistyttyä Joel Silverin ja Richard Donnerin ohjaksissa, ennen hankkeen siirtymistä Spielbergin talliin. Mitään Souzan alkuperäisideoista ei käytetty lopullisessa elokuvassa, mutta perusidea kuulostaa kiehtovalta: Steinbeckin Vihan hedelmien kivikautisversio, jossa Kiviset ja Soraset matkaavat länteen
lamakauden alta…

– Petteri Kalliomäki 26.5.2024