THE CROW (1994)

James O’Barrin sarjakuvaan perustuva aikuisten satu kertoo rocktähti Eric Dravenista, joka palaa haudan takaa kostamaan itsensä ja tyttöystävänsä kuolemat. Alex Proyasin kovaonninen ohjaustyö on esteettisesti vahva kokonaisuus. ”Heavy metal -kauhuelokuva The Crow kylpee yliluonnollisissa yön sävyissä”, Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin Eija Niskanen kirjoitti. The 69 Eyes -yhtye kunnioitti elokuvan ja pääosanesittäjän surumielistä yhtälöä hitiksi nousseella ”Brandon Lee” -laululla.

HUOM! Näytös on loppuunmyyty / sold out!

***

Paukkupanoksen voima riitti ampumaan käsiaseen piippuun unohtuneen oikean luodin The Crow -elokuvan pääosanesittäjän Brandon Leen mahaan maaliskuun 1993 lopussa. The Crow kertoo mystisestä variksesta, joka tuo edesmenneen rocktähti Eric Dravenin takaisin elävien kirjoihin syystäkin vihaisena kuoleman enkelinä. Dravenin kuolinkohtaus jäi Brandon Leen viimeiseksi.

Tapaturmat, epäonniset käänteet ja kova kiire olivat riivanneet James O’Barrin sarjakuvaan perustuvan elokuvan tuotantoa alusta asti, ja kuvausryhmä oli alkanut pitää koko hanketta kirottuna. The Crow’n kirous ei kuitenkaan pysäyttänyt elokuvaa. Australialainen ohjaaja Alex Proyas viimeisteli teoksen sijaisnäyttelijöiden ja digitaalisen kuvankäsittelyn avulla vuonna 1994.

Synkkämielisen fantasian ”supervoima” on sen kyky kääntää äärimmäiset vastoinkäymiset voimaksi. Mitä pahempia menetykset ovat, sitä paremmin ne sopivat teoksen kohtalokkaaseen maailmankuvaan, sarkastiseen huumoriin, kaipaukseen ja mustaan tyyliin.

Lastenkodissa orpopoikana kasvanut James O’Barr teki The Crow -sarjakuvaromaanin terapeuttisena projektina. Sarjakuvataiteilija oli menettänyt morsiamensa rattijuopon aiheuttamassa kolarissa. Sarjakuva korostaa rockhenkisyyttään ja etenkin The Cure -brittiyhtyeen musiikin vaikutusta. The Curen Robert Smith innostui O’Barrin sarjakuvasta ja teki elokuvaversiota varten uuden Burn-kappaleen.

The Crow toi synkällä tavallaan sekä supersankareita että digitaalista kuvanrakentamista Hollywoodin valtavirtaan. Leen kuolemaa ja ”CGI-ylösnousemusta” voi pitää symbolisena elokuvahistorian käännekohtana, jossa oikea toiminta ja oikeat näyttelijät vaihtuivat pikseleihin. Kyse on yhden illuusiotyypin vaihtumisesta toiseen, mutta digiaika on saanut vanhan liiton konkreettisemmat tehosteet ja stuntit näyttämään kiveenhakatulla tavallaan aidommilta asioilta.

Brandon Leen isä Bruce Lee oli kuollut vuonna 1973 kesken Game of Death -elokuvan kuvausten. Game of Death viimeisteltiin sijaisnäyttelijöiden avulla uusiksi käsikirjoitettuna. Game of Deathin sankari Billy Lo on näyttelijä, joka haavoittuu kuvauspaikalla, kun toimintakohtauksessa käytetyssä aseessa on kovat piipussa. Bruce ja Brandon Leen elokuvien ja elämäntarinoiden yhtälö on täynnä vastaavia tositapahtumien ja fiktion merkillisiä yhteyksiä. Kaiken kruunasi The Crow’n lyyrisyyden ja armottomuuden sekoitus, jonka tyylilaji ei ole kaukana todellisesta kohtalon ivasta.

The Crow on henkilöitynyt niin voimakkaasti Brandon Leen persoonaan, että James O’Barrin luomaa mytologiaa on vaikeampi tuotteistaa kuin vaikkapa Batmania tai Supermania. 2020-luvun taitteessa puuhattua uutta filmatisointia on vastustettu pyhäinhäväistyksenä. Suositulla elokuvalla on myös kourallinen jatko-osia, joista useimmat ovat niin matalan profiilin esityksiä, että niistä ei jaksa edes loukkaantua.

– Lauri Lehtinen 31.3.2023