OMA MAA (2018)

Oona Airolan esittämä turvattua elämää elänyt Anni rakastuu jatkosodassa haavoittuneeseen Veikkoon. Veikon ja Annin suhteesta kasvaa koskettava raivaajatarina Pohjois-Karjalan tilalla. Kaksi Jussia voittanutta elokuvaa olivat käsikirjoittamassa Pölösen ohella Antti Heikkinen ja Paula Vesala.

***

Sota on käyty ja maaseudun metsätyöläiseksi kasvattanut Veikko (Konsta Laakso) palaa sodasta selkä täynnä epätoivottuja metallisia tuomisia. Anni (Oona Airola) on kaupunkilainen leipomonomistajan tytär, varakkaasta perheestä kuten on tapana sanoa, ja tapauksena hyvinkin päättäväinen.

Eri taustoista huolimatta nuoret tapaavat, rakastuvat ja menevät naimisiin. Valtiokin osallistuu jälleenrakentamisen nimissä perheen tulevaisuuteen: nuori pari saa ”kylmän tilan”, johon voi raivata, rakentaa ja jossa voi viljellä sitä mitä korpi myötä antaa.

Maaseudun kuvaajana – mm. Onnen maan (1993), Kivenpyörittäjän kylän (1995), Kuningasjätkän (1998) ja Koirankynnen leikkaajan (2004) todistusvoimalla – ja miksei myös estesisoijana tunnettu Markku Pölönen tarttuu jatkosodan (1941–1944) jälkeiseen jälleenrakennusaikaan, joka muodosti suomalaisuuden henkisen selkärangan työn käsitteen ympärille. Elokuvantekemisen struktuuri toimii hyvin, ajatellaanpa vaikka Konsta Sohlbergin kuvausta tai Pessi Levannon musiikkia.

Työn tekemistä ei jälleenrakennuksen Suomessa toki rajoitettu, sitä puskettiin kaikin voimin aamusta iltaan, mutta haittoja riitti luonnon oikuista, kateellisista naapureista ja maanomistajista sekä tylyistä virkamiehistä. Oma suku tai edes vanhemmat eivät aina antaneet kaikkea tukeaan maanviljelystä yrittämään ryhtyneille raatajille. Piti olla sinniä omasta takaa.

Pölönen onnistuu siinä, missä monet poliitikot eivät: hän konkretisoi keskeisen ideologisen käsitteen ”maausko”, oikeuden omaan maahan, jota sota-aikana oli jaossa usein vain oman ruumiin mitta kirkonmaalla. Sivujuonena tarjotaan Annin siskon Hilkan kotitaustan mahdollistamaa valintaa: koulutuksen kautta hyviin asemiin.

– Jari Sedergren 2019