RAW (2016)

Huikeassa vampyyrivariaatiossa eläinlääkäriperheen nuorin tytär liittyy siskonsa seuraan lääketieteelliseen. Fuksiviikkojen simputuksen seurauksena kasvissyöjä pääsee veren makuun, mutta eettisten syiden vuoksi lihanhimo kohdistuu ihmisiin. Cannesin Kultaisen palmun viime vuonna voittaneen Ducournaun debyytti kertoo nuoren naisen kasvukivuista oksettavan omaperäisellä tavalla.

Ducournaun uusin elokuva Titane (2021) nähdään Kino Reginan syyskuun Kuukauden elokuvana.

***

Julia Ducournaun ensimmäistä pitkää elokuvaa on kehuttu modernin kauhun mestariteokseksi ja ilahduttavaksi kauhuelokuvaksi. Mestarillisuutta elokuvaan tuovat muun muassa taitava värien käyttö ja erinomaiset rytmin vaihtelut kerronnassa. Ilahduttava se on monista syistä: Se tuo moniulotteisuudellaan kannibaalikauhun genreen aivan uutta verta. Vertauskuvallisen tarinan ydin on feministinen ja näkökulma aidosti naisen. Lisäksi siinä on juuri sopivasti huumoria, ja tunnelmassa kaahaillaan sujuvasti genre-elokuvasta syvempään draamaan ja takaisin.

Eläinlääkäriksi opiskeleva kasvissyöjä Justine joutuu fuksien tulikokeissa syömään raakaa lihaa ja päälleen verisuihkun. Aluksi liha ja veri aiheuttavat kehollisia torjuntareaktioita, mutta vähitellen Justine huomaa kauhukseen pitävänsä lihasta, suorastaan himoitsevan sitä. Kaikkein parhaiten maistuu ihmisen liha, ja kun isosiskolle sattunut vahinko saa Justinen napostelemaan kirjaimellisesti sormiruokaa, paluuta ei ole. Taipumus näyttää myös kulkevan suvussa.

Verta ja yökötystä tarpeeksi, jotta ihmisten voidaan kertoa pyörtyilleen festivaalinäytöksissä. Parasta Raw’ssa on kuitenkin tapa, jolla kehokauhu ja gore valjastetaan tarinankerronnan tarpeisiin, ei tosin päin. Verikammoisilla voi olla vaikeaa, mutta pohjimmiltaan kyseessä on kertomus itsensä etsimisestä ja hyväksymisestä sekä seksuaalisuuden ja oman identiteetin löytämisestä. Kannibalismielokuvaksi harvinaisen älykäs kauhudraama kommentoi ajankohtaisia asioita, kuten nuorten ulkonäköpaineita ja syömishäiriötä. Samalla se kuvaa myös kiinnostavalla tavalla siskosten välisestä suhdetta ja dynamiikkaa.

Myös musiikit ovat kohdillaan. Omalle soittolistalle päätyy ainakin Ortiesin hypnoottinen Plus Putes que toutes les Putes.

“Your semiotic meal is served. Your appetite for smart, savvy, sick-as-fuck horror will be sated.” – David Fear / Rolling Stone

–  Katri Tenhola