NIGHT MOVES (2013)

Ohjaaja
Kelly Reichardt
Henkilöt
Jesse Eisenberg, Dakota Fanning, Peter Sarsgaard
Maa
USA
Tekstitys
ei tekstitystä
Kesto
113 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Reichardtin versiointi jännityselokuvasta on hienovaraisesti rakennettu ekotrilleri, jossa kolme ympäristöaktivistia pyrkii toteuttamaan elämänsä suurimman hankkeen: halveksimansa teollisuussymbolin, Oregonin patovoimalan räjäyttämisen. Ideologisen määrätietoisuuden aiheuttamat teot suistavat kolmikon kuitenkin moraaliseen syöksykierteeseen.

***

Minimalistisista, tarkkailevista töistään (Old Joy, Wendy and Lucy) tunnetun Kelly Reichardtin (s. 1964) suurimmat ihailijat voivat lähestyä ohjaajan viidettä teosta, Night Movesia (2013) pienellä varauksella. Tosin tämä ekoterrorismia käsittelevä trilleri on helposti lähestyttävä, huomattavasti enemmän dialogipainotteinen ja juoneen nojaava älykäs kokonaisuus, joka myös puolustaa paikkaansa vahvan osaajan tuotannossa. Näin Reichardt laajentaa skaalaansa pitäen kerrontansa edelleen persoonallisena. Läsnä ovat poliittiset ulottuvuudet ja viehtymys luontoon. Varsinkin ensimmäinen tunti tarjoaa loistavaa, otteessaan pitävää kohoavaa jännitystä, elokuvan menettäessä hieman vetovoimaansa toisella puoliskolla. Mutta koko ajan mukana Night Movesin maailmassa on mukaansa tempaavaa otetta, intensiivisyyttä ja pohdintaa radikaalista väkivallasta ja sen seurauksista.

Kelly Reichardt on kirjoittanut Night Movesin jälleen säännöllisen yhteistyökumppaninsa, käsikirjoittaja Jon Raymondin kanssa. Elokuvan alkaessa suunnitelmat ovat jo pitkällä Oregonin vesivoimalan räjäyttämissuunnitelmassa kolmen ympäristönsuojelijan keskuudessa. Toimintaa johtava logistiikkamies Josh (Jesse Eisenberg) työskentelee kestävän maatalousosuuskunnan palveluksessa. Kapinallisten kolmikkoon kuuluvat myös Dena (Dakota Fanning) sekä entinen merijalkaväen räjähteiden asiantuntija Harmon (Peter Sarsgaard). Kaikki päänäyttelijät ovat enemmän kiinnostavia kuin miellyttäviä, usein suorastaan omahyväisiä ennen uppoamistaan kylmään todellisuuteen.

Neljäntenä päähenkilönä toimivat Oregonin maisemat ympäristön ahdistukseen perustuvassa tarinassa. Christopher Blauveltin kamera on taltioinut hienosti mäntyjen peittämät vuoret, varhaisen syksyn lehdet, tyynet vesistöt sekä vehreät viljelysmaat hypnoottisesti samoin kuin palaneen maan ja metsäiset seudut. Vaikutus on sekä kaunis että häiritsevä. Säveltäjä Jeff Grace on onnistunut luomaan jännityksen yllä pitävää musiikkia ja tietyt kohtaukset tuovat jännitteessään mieleen jopa Hitchcockin.

Työskentely tavanomaisemman narratiivin kanssa ei millään tavalla vaaranna ohjaajan vahvuuksia. Keskeistä Night Movesille ovat irrallinen mutta myötätuntoinen katse, läpitunkeva pääsy hahmojen epätoivoon, näennäisen rento huomio pieniin mutta valaiseviin yksityiskohtiin, selkeä paikan tunne sekä tyylikkäästi ohjattu kameratyö. Näitä ominaisuuksia käytetään tehokkaasti tarinassa, joka kehittyessään alkaa muistuttaa yhä enemmän 1970-luvun poliittista vainoharhaisuustrilleriä. Night Moves saa psykologisen draaman sävyjä salaliittolaisten erotessa ja palatessa normaaliin elämäänsä.

Reichardt viettää ehkä liian paljon aikaa Joshia tarkkaillessaan, tuoden esiin tiiviisti hänen epäilyksensä, syyllisyytensä ja paniikkinsa. Night Moves onnistuu herättämään kiihottavia kysymyksiä minkä tahansa tuhoisan teon arvosta ja hinnasta, keskittymättömän idealismin harhaluuloista ja tavoista, joilla yksittäinen, odottamaton seuraus voi mitätöidä tarkoituksen.

–  Justin Changin (Variety) ja David Rooneyn (The Hollywood Reporter) mukaan Joona Hautaniemi 9.11.2023