SUPERCOOL (2020)

Kömpelöistä teinipojista toinen muuttuu vuorokauden ajaksi supercooliksi versioksi itsestään. Taianomaisen vuorokauden aikana kaksikko päätyy absurdeihin ja noloihin tilanteisiin, niin kuin kunnon teinikomediassa kuuluukin. Alabamassa kuvatun ja amerikkalaisvoimin toteutetun Supercoolin jättimäinen 8,8 miljoonan euron budjetti näkyy visuaalisessa tyylissä ja näyttävissä toimintakohtauksissa. Vuonna 2020 valmistunut lämmin teinikuvaus saapui teattereihin koronan vuoksi vasta viime vuonna.

Näytöksessä on vieraana ohjaaja Teppo Airaksinen. Keskustelun aiheena on mm. käsikirjoituksen syntyprosessi, komedian ohjaaminen sekä elokuvan teko Yhdysvalloissa.

***

Ohjaaja Teppo Airaksinen ja tuottaja-käsikirjoittaja Olli Haikka toteuttivat unelmansa tekemällä toiminnallisen komedian Yhdysvalloissa. Kotimaan kamaralla muun muassa Napapiirin sankarit 2 (2015) -elokuvassa ja Kimmo (2012–2017) -tv-sarjassa kunnostautuneet tekijät saivat käsiinsä suomalaisittain harvinaislaatuisen 8,8 miljoonan euron budjetin sekä totuttelun yhdysvaltalaiseen elokuvakoneistoon. Supercool on nuorisokomedia, joka kumartaa menneiden vuosikymmenten perinteelle lajityypin parissa. Etenkin mieleen tulevat John Hughesin komediat 1980-luvulta, mutta nuorison tavat ilmaista itseään ovat päivitetty 2020-luvulle. Myydessään ideaansa amerikkalaistuottajille Airaksinen kuvailikin visiotaan ”kuin John Hughes ohjaisi Kauhean kankkusen (2009)”.

”Lähdimme tavoittelemaan juuri sitä nuoruuteni amerikkalaisen viihde-elokuvan muotoa, johon olen itse aikanaan kasvanut. Supercool on siis hyvin suurelta osin juuri sellainen elokuva, joita katsoin lapsena ja nuorena todella paljon”, on Airaksinen todennut.

Elokuvassa sarjakuvia piirtävä lukiolaisnörtti Neil (Jake Short) on ihastunut Summeriin (Madison Davenport). Netistä löydetty 11:11 -niminen ihme muuttaa epävarman pojan todelliseksi adonikseksi, jota edes hänen paras ystävänsä Gilbert (Miles J. Harvey) ei tunnista. Ihmeen seurauksena Neilillä on vuorokausi aikaa hurmata Summer ennen kuin taika raukeaa.

Supercoolin asetelma on yhtä korni ja vakuuttava kuin missä tahansa yhdysvaltalaisessa teinielokuvassa tai -sarjassa. Olli Haikka on todennut, että pinnan alla kytevät syvällisemmät teemat. ”Ajatuksena oli se, että nuorena näkee itsensä ja arvioi itseään muiden ajatusten kautta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän näkee itsensä samalla tavalla kuin ympäristö. Siinä oli se ydin, mitä me lähdettiin tekemään, tietenkin syvään päätyyn ja hauskan kautta”.

Elokuvan suomalaisittain suuri budjetti myös näkyy ruudulla. Lopputulos on visuaalisesti huoliteltu ja se on estetiikaltaan runsaan toiminnallinen. Supercoolin sävyjen saaminen kohdalleen oli Airaksiselle tärkeää, koska ne muistuttavat häntä hänen lapsuudestaan ”tämä on tällaista lapsuuteni elokuvaeskapismia. Niin kuin Yksin kotona (1990), Jurassic Park (1993) tai The Terminator (1984). En voi kieltää, etteikö minua kiinnostanut tehdä niin autenttinen pohjoisamerikkalainen elokuva kuin kykenisin”.

– Niko Ikosen (Episodi, 21.2.2022), Tero Kartastenpään (HS, 22.2.2022), Juuso Kilpeläisen (Film-O-Holic, 23.2.2022) ja Janne Sundqvistin (Yle, 23.2.2022) mukaan Santeri Paju 22.2.2023.