MURHAAJA KESKUUDESSAMME (1946)

Die Mörder sind unter uns/Mördaren bland oss
Ohjaaja
Wolfgang Staudte
Henkilöt
Hildegard Knef, Ernst Wilhelm Borchert, Arno Paulsen
Maa
Saksan demokraattinen tasavalta
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
84 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Yksi varhaisimmista sodanjälkeisistä saksalaiselokuvista kuvattiin kesällä 1946 Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä, sillä jaetun Berliinin länsivyöhykkeet eivät antaneet liian poliittisena pidetylle, sotarikoksia ja -syyllisyyttä käsittelevälle käsikirjoitukselle kuvauslupia. Tummasävyisessä draamassa keskitysleiriltä palaava nainen ja omantuntonsa kanssa kamppaileva lääkäriupseeri kohtaavat sodan raunioittamassa kaupungissa.

***

Toisen maailmansodan päättyessä Saksan mahtavat Babelsbergin elokuvastudiot jäivät Neuvostoliiton miehittämälle vyöhykkeelle. Ne sai käyttöönsä antifasistinen elokuvaorganisaatio DEFA, joka perustettiin Berliinissä toukokuussa 1946. Tästä alun perin koko Saksaa varten perustetusta organisaatiosta tuli DDR:n elokuvatuotannon keskusjärjestö Saksan jaon vakiintuessa vuonna 1949.

DEFA:n tuotanto oli suoraa jatkoa Weimarin tasavallan yhteiskuntakriittiselle ja sosialistiselle elokuvalle – mukana oli vielä samoja tekijöitäkin kuten Kuhle Wampen ohjaaja Slatan Dudow. Alkuperäiset tavoitteet – ”Vergangenheitsbewältigung”, tilinteko menneisyyden kanssa, saksalainen itsekritiikki, historian uudelleenarviointi ja antifasistinen kasvatus – ovat pysyneet DEFA:n ohjelmassa johdonmukaisesti. DEFA on 40 toimintavuotensa aikana tuottanut systemaattisimman analyysin natsismista mitä minkään maan elokuvassa on tehty.

Wolfgang Staudten Murhaaja keskuudessamme oli ensimmäinen sodanjälkeinen saksalainen elokuva. Se aloitti ”raunioelokuvan” (”Trümmerfilm”) suuntauksen, josta tuli molemmissa Saksoissa keskeinen ilmiö seuraavina vuosina. Pommitetun Berliinin maisema on symbolisena taustana sankarin henkiselle ahdistukselle. Elokuva oli kansainvälisesti merkki Saksan uudelleensuuntautumisesta, ja sen näki 6 miljoonaa katsojaa molemmissa Saksoissa.

– Antti Alanen (1989)

Murhaaja keskuudessamme nostaa esiin tuolloisen Saksan kansakunnan vaikeimpiin kuuluvan ongelman: se esittelee entisen sotarikollisen, joka näyttäytyy mallikansalaisena toivoen, että hänen sodanaikainen uransa unohdettaisiin. Entinen kapteeni Brückner on vastuussa kokonaisen puolalaisen kylän tuhoamisesta, mutta vuonna 1946 hän on kunnon perheenisä ja oikeudenmukainen työnantaja. Hänet paljastaa silminnäkijä, alkoholisoitunut tohtori Hans Mertens, jonka puolestaan pelastaa itsetuholta keskitysleirin kauhut kokenut nuori tyttö, Susanne. Mertens ajaa Brückneria takaa keskellä Berliinin raunioita, jotka muodostavat makaaberin taustan elokuvan tapahtumille. Vähitellen Susanne herättää Mertensin itsekunnioituksen ja saa miehen vakuuttuneeksi, että yksityisen koston sijasta Brückner on alistettava julkiseen oikeudenkäyntiin.

Staudten elokuva on merkittävä paitsi aiheensa, miljöökuvauksen ja Ernst Rotersin niukan musiikin ansiosta, myös ja kenties ennen kaikkea nuoren tulokkaan Hildegard Knrfin läpimurto-osasta. Elokuva on täynnä mielikuvituksellisesti visualisoituja tuokioita, jotka kasvavat elokuvantekijän ja hänen henkilöidensä syvästä yhteisestä kokemuksesta. Kepeä jazz pianolla soitettuna säestää alun kuvia Berliinin raunioista, täpötäysistä tanssisaleista, junista, hylätystä rautatieasemasta. Vähitellen kamera poimii tytön väkijoukosta lähikuvaan: hän imee täysin rinnoin vapauden puhdasta mielihyvää, silmät kyynelissä. Myös tohtorista nähdään ensi vilahdus kadun väkijoukossa, kunnes lopulta tapaamme hänet tupakansavussa, juopuneena, syventyneenä shakkilautaan. Sanaa ”joukkohauta” seuraa äkkiä pyörivä kuva balettitanssijoiden sääristä ja sitten näkymä sateen liottamasta kadusta. Rauniot sinänsä ovat elokuvan toistuva motiivi, joissakin kuvissa kiviröykkiöt näyttävät kuun maisemalta.

– Roger Manvell & Heindrich Fraenkel (The German Cinema, 1971)