SIGN OF CANCER (1967)

Herzin esikoisohjaus Sign of Cancer on dekkari, joka sijoittuu steriiliin sairaalamiljööseen. On syytä epäillä, että joku aikoo murhata tohtori Hahnin, tunnetun naistenmiehen. Epäiltyjen lista on pitkä…

***

Kommunistisessa Tsekkoslovakiassa ei juuri valmistettu kauhufilmejä. Juraj Herzin Znameni raka oli kosketuksia kauhutraditioon ja siihen makaaberin manifestaatioon, josta ohjaaja on tullut niin tunnetuksi myöhemmissä teoksissaan.

Maallistuneessa juutalaisperheessä syntynyt ohjaaja Herz oli joutunut jo lapsena natsien kieltoprojektin kohteessa, kun hän ei enää saanut käydä elokuvissa ja kommunistisessa taidekoulussa, jossa hän opiskeli lopulta nukketeatteria, hän oli joutunut monin tavoin hyljeksityksi näkemyksiensä vuoksi. Siksi ei ole yllätys, että hänen tiensä elokuvaohjaajaksi on ollut omaperäinen ja vailla suoranaisia esikuvia tai koulukuntia.

Kauhuelementeistään huolimatta Znameni raka eli suomeksi Ravun merkki on pohjimmiltaan rikostarina, joka alkaa tri Hahnin murhalla sairaalassa. Järjestetään tutkimus, joka paljastaa paljon muutakin kuin mitä sen piti: käy ilmi, että sairaalassa on monenlaista mätää, se on täynnä epäpäteviä työntekijöitä, monet kärsivät alkoholismissa ja jopa henkilökunnan ja potilaiden välillä on sopimatonta vipinää. Sinällään varsin kelvottoman tohtorin murhaan voidaan epäillä syylliseksi aikamoista joukkoa sairaalan työntekijöistä, joista useampi kuin yksi on tohtorin rakastajatar, miksei potilaitakin, joista yksi on jopa silminnäkijä, joka ei tosin muista kuulusteluissa yhtään mitään. Epäiltyjen joukkoon kuuluu myös klinikan johtaja. Epätoivoinen poliisi kääntyy jopa astrologin puoleen selvittääkseen syntyneen sotkun.

Elokuvan sairaalassa vallitsee kauna, mustasukkaisuus ja loputon valtataisteluiden kehä. Tarkkailevat piirit eivät uskoneet tämän olevan pelkkää mielikuvitusta, vaan juonen kehittelyllä oli seurauksensa. Ei ole ihme eikä sattuma että elokuvan kriittinen käsittely julkisen sektorin toiminnasta herätti suuttumusta kulttuuria valvoneissa piireissä kommunistisessa puolueessa. Elokuva joutui sen myötä sensoreiden kynsiin, eikä siitä tullut Herzin uralla viimeinen kerta.

– Jari Sedergren 2019