TOILET (2010)

Amerikkaan sijoittuvassa draamakomediassa kunnioitetaan vanhoja juuria. Kolme rikkinäistä, toisilleen etäistä sisarusta palaa äitinsä kuoleman jälkeen lapsuudenkotiinsa. Tänne on kotiutunut myös vastikään löytynyt äidinäiti Baa-chan (Motai), sisaruksille vieras japanilaismummo, joka kylvettää siilejä aamuisin kylpyhuoneessa. Vaitelias matriarkka ohjaa heitä elämässä eteenpäin.

***

Lämminhenkisen humoristinen Toilet (Toiretto) seuraa kolmen sisaruksen dynamiikkaa. Ray, Lisa ja Maury ovat etääntyneet toisistaan äitinsä kuoleman seurauksena. Kaiken keskiössä on kuitenkin kummastusta herättävä Baa-chan (Masai Motai), sisarusten isoäiti, joka saapui Japanista Kanadaan vain muutama vuosi ennen äidin kuolemaa. Vaikka äiti kertoi sisaruksille, että Baa-chan on heidän isoäitinsä, on heillä useita syitä epäillä tätä. Isoäidin oudot tavat ja vessarituaalit eivät varsinkaan auta asiaa.

Idean japanilaisen vessan outoutta kuvaavaan elokuvaan ohjaaja-käsikirjoittaja Naoko Ogigami (s.1972) sai suomalaiselta kollegalta. Ogigami kertoi Film Internationalin haastattelussa, kuinka eräs Kamome shokudo (Ruokala Lokki) -elokuvan työryhmäläisistä oli tullut Japaniin elokuvan ensi-iltaan. Matkallaan suomalainen oli valokuvannut ja ihastellut Japanin eksoottisia pyttyjä, mikä innoitti Ogigamin jalostamaan ihmettelyn ympärille elokuvan.

Arkielämän havainnot ja komiikka ovat Ogigamin elokuvien meditatiivinen pulssi. Ogigami tunnetaan ympäri maailmaa helläkätisenä ja sympaattisena ohjaajana, vaikka hänen ensimmäinen lyhytelokuvansa, kauhutrilleri Ayako (1999), olisi voinut luistaa ohjaajan uran raiteet aivan eri suuntaan. Toiletissa hän osoittaa hallitsevansa myös pohjoisamerikkalaisen sitcom-huumorin lainalaisuudet, ja omanlaisena genreviittauksena Toilet ammentaa gendai-gekin alalajista haha-monosta (äitielokuvasta), joiden tyypillisenä piirteenä oli lastensa eteen kärsivä ja uhrautuva äitihahmo. Toilet-elokuvassa näemme, mitä tapahtuu, kun äiti on kuollut, ja tarkastelemme hänen uhrauksensa ja poistumisensa seismisiä vaikutuksia isoäidin ja Sensei-nimisen kissan kautta.

Toilet todistaa kuinka Ogigami on omaksunut lempeän ja elämää humoristisesti tarkkailevan tyylin, joka kommunikoi telepaattisesti japanilaisen elokuvahistorian, Hirokazu Kore-edan Siskoset (Umimachi Diary) -elokuvan ja Yasujiro Ozun sydämellisten perhe- ja lapsikuvausten kanssa: sekä Ogigamille että Ozulle ja Kore-edalle tyypillistä on kiireetön yksinkertaisen elämäntavan kuvaus, joka ammentaa enemmän henkilöistä kuin toiminnasta.

Ogigamin tuotannossa naispäähenkilöt ovat perinteisesti olleet nomadeja tai lomailijoita, Ogigamin itsensä kaltaisia tarkastelijoita, jotka tutkivat ja havainnoivat outoa ympäristöään, jolloin huomattavaksi teemaksi nousevat kulttuurien yhteentörmäykset. Toiletin keskiössä asetelma on käännetty päälaelleen: Baa-chan on asettunut järkkymättömäksi osaksi Courtneyn sisarusten kotitaloutta, jolloin hän tekee liikkumattomalla läsnäolollaan heistä muukalaisia ja pakottaa heidät matkalle oman identiteettiinsä. Tästä syystä Ogigamin luottonäyttelijän Motain senseimäisesti tulkitsema isoäiti kasvaa miyazakimaiseksi taruolennoksi, jonka pelkkä mykkä läsnäolo muuttaa sisarusten elämää täysin peruuttamattomalla tavalla.

– Eri lähteiden mukaan mm. Adam Binghamin Original Visions – Female Directors in Contemporary Japanese Cinema -artikkeli (CineAction, 1981/10, s. 56-61) ja John Berra (toim.) Directory of World Cinema: Japan 2. Otto Kylmälä 14.3.2019