YOSHINO’S BARBER SHOP (2004)

Idyllisen, perinteitä vaalivan pikkukylän pojat käyttävät kaikki samaa (ja ainoaa) parturiliikettä, mikä näkyy tasapäistävänä tukkamallina. Kun kylään muuttaa uusi kaveri vaalennettuine hiuksineen, suljetun yhteisön tutut normit järkkyvät. Ogigamin esikoiselokuva on raikas lapsuuskuvaus, jossa kriittinen katse kohdistuu yhteisön toimintaan.

***

Pienessä Kaminoen kaupungissa pidetään yllä traditioita. Joka vuosi on Vuoren Päivä, jolloin kylän pojat laulavat Vuoren Jumalalle – ja joka pojalla on oltava samanlainen pata päässä -hiusmalli, jota kutsutaan Yoshinon tukaksi. Sen leikkaa tiukka täti Yoshiko Yoshino, jonka suku on leikannut kylän miesten hiukset samaan malliin yli sadan vuoden ajan. Yoshikolla on 11-vuotias Keita-poika, jolla tietysti on sama patamalli hiuksissaan, kuten kaikilla Keitan ystävilläkin. Keita ja muut pojat pitävät salaista piilopaikkaa, harrastavat mitä ikäisensä yleensä tekevät ja ovat kaikki ihastuneita luokan jo hiukan naismaisia piirteitä saaneeseen Mao-tyttöön.

Kylän samoja raiteita kulkeva elämä rikkoutuu, kun kouluun tulee uusi poika Yosuke, suoraan Tokiosta. Ja hänellä on tukka kuin poikabändin jäsenellä, koulun tyttöjen ihastukseksi ja poikien harmistukseksi. Keita saa opettajalta tehtäväkseen näyttää Yosukelle kaupunkia ja pojat alkavat ystävystyä. Keitan äiti ei kuitenkaan katso ystävyyttä hyvällä silmällä, kun Yosuke kieltäytyy leikkauttamasta hiuksiaan Yoshinon malliin. Pian alkaa hiuskapina levitä koko kylän poikien joukkoon.

Naoko Ogigami on luonut hauskan fiktiivisen tradition, jonka avulla kuvaa nurkkakuntaisuutta ja ahdasmielisyyttä. Se, mitä peruskaminoelaiset pitävät kiinnipidettävänä traditiona on muuttunut nuorisoa ahdistavaksi pakoksi, josta on hauskuus kaukana. Hieman varhaiskypsä Yosuke siteeraa perustuslakia yksilönvapaudesta, mutta saa myös pahan pojan maineen raahatessaan uusille kavereilleen isänsä aikuisviihdelehtiä. Pojat ovat iässä, jolloin alkava teini-ikä herättää kiinnostusta seksiin ja tyttöihin ja samalla luo tarpeen irrottautua vanhempien sanelemista säännöistä, joiden järkevyyttä he kyselevät. Samalla elokuvan voi nähdä yleisenä kuvauksena konformismista, näkemyksestä, että kaikkien on oltava samanlaisia ja alettava paikan tavoille tullakseen hyväksytyiksi yhteisön jäseninä. Kuten Yosuke huomaa kylän perinteiset traditiotkaan eivät ehkä ole niin traditionaalisia kuin annetaan ymmärtää, vaan jonkun päättämiä. Parturi Yoshiko Yoshino (roolissa Ruokala Lokissa Suomeen rantautuva Masako Motai) tuntuu olevan kylän pääpäsmäri, joka paitsi määrää hiusmallin, johtaa myös poikakuoroa ja kuuluttelee koulun kuulutukset. Hän johtaa rautaisella otteella myös perhettään, Keitaa, tämän isosiskoa ja miestään.

Naoko Ogigami ohjasi ensimmäisen elokuvansa Pia Film Festivalin tuotantoavustuksen turvin. Pia Film Festival on 1980-luvulta saakka järjestänyt aloitteleville elokuvantekijöille kilpailufestivaalin, jonka kautta lukuisat, nykyisin tunnetut japanilaiset elokuvaohjaajat ovat debytoineet. Kilpailun voittajille annetaan mahdollisuus kirjoittaa pitkän elokuvan käsikirjoitus, joista parhaat valitaan tuotantoon sponsoreiden lahjoittaessa filmimateriaalia ja jälkituotantoaikaa. Barber Yoshino on yksi Pia-tuotantoja. Siinä Ogigami osoittautui mainioksi lasten ohjaajaksi, joka saa nuuorista esittäjistään irti luontevaa näyttelemistyötä. Kaminoen poikajoukko on universaali poikajoukko mistä tahansa.

Tarkkasilmäinen voi huomata Barber Yoshinossa viittauksia muihin japanilaiselokuviin. Hieman Ozua improvisoidaan. Elokuva avautuu musiikkia myöten suoralla kopiolla Kon Ichikawan Syksyn tuulista (Sasameyuki, 1983), jossa kirsikankukkapuiden seassa vaeltavat Makiokan sisarusten sijaan patapäiset Kaminoen pojat.

– Eija Niskanen