COLD WAR (2018)

Cold War on sujuvasti vuosikymmenissä etenevä kertomus puolalaisten kärsimyksentäyteisestä eurooppalaistumisesta musiikkityylien ja politiikan ristipaineissa. Samalla se on intohimon täyttämä rakkaustarina, johon kytkeytyvät poliittisen kulttuurin edustustehtävät ja mahdollisuudet puolenvaihtoon, loikkaamiseen. Onnen saavuttaminen tuntuu mahdottomalta monista eri syistä, niin henkilökohtaisista persoonallisista syistä kuin vaikkapa idän ja lännen vastakohtaisuuksista.

***

Upean Idan (2013) jälkeen puolalaisen Pawel Pawlikowskin näkemykselle elokuvasta ja maailmasta on osattu antaa arvoa. Zimna wojna eli Kylmä sota sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Eurooppaan, jonka sisälle kasvaa nopeasti uusia raja-aitoja. Myös uudet aatteet ja niiden tiukentuvat tulkinnat sanelevat maailman menoa ennen näkemättömän tiukasti. Puola oli natsimiehityksen jälkeen ajautunut Neuvostoliiton syliin ja sikäläiset aatteet runnottiin läpi järjestelmään. Ideologisointia vaati myös kulttuuri, jonka hierarkiassa kansankulttuurin käsite oli aluksi korkealla.

Arvostettu kansanmusiikki ja kansantanssit muovattiin sosialistisen Puolan hallinnon tarkassa ohjauksessa vientituotteeksi, jota voitiin viedä kaikkialle, myös kansainvälispoliittisten raja-aitojen tuolle puolen. Eräässä tällaisessa ryhmässä sen musiikillinen johtaja ja kapellimestari Wiktor (Tomasz Kot) rakastuu kauniiseen Zulaan (Joanna Kulig), jonka räiskyvyyttä ei mikään tunnu kahlitsevan.

Wiktorin tie kansanmusiikista jazz-musiikin pariin toteutuu lopullisen tuntuisena, kun muusikko loikkaa länteen, Pariisiin. Zula jää jatkamaan omaa elämäänsä Puolassa – hän löytää sopivan suojelijan. Rakkaus ei kuitenkaan laannu reaalitodellisuuden edessä ja eri tilanteissa pariskunta hakeutuu yhteen, eroaa ja jälleen etsiytyvät toistensa seuraan. Tämä parisuhde on tuskainen ja käy välillä harhaan, kuten kaikille tuttu tango sen suomalaisille aikoinaan opetti. Ohjaajan mukaan tarinassa on totta toinen puoli, sillä se on tehty hänen vanhempiensa tarinan mukaan.

Musiikki on harvoin ollut elokuvassa niin tärkeässä asemassa. Kaikki elokuvan käänteet liittyvät musiikkiin ja keskeiset otokset toteutuvat musiikin kautta. Cold War’in musiikissa kyse ei ole pelkästä dramaturgiasta, joka muuten on monien tuotantoyhtiöiden aikaansaamaksi eurooppalaiseksi taide-elokuvaksi harvinaisen selkeä ja kompleksiton, vaan elokuvan elementistä, joka on täysivertainen esimerkiksi sinänsä taitavan ja erittäin kauniin kuvauksen kanssa. Musiikki jättää dialogin taka-alalle.

Cold War on tarinallisesta selkeydestään huolimatta monikerroksinen elokuva yksilöiden kohtaloista globaalin kylmän sodan keskellä. Niitä kerroksia kukin katsoja voi makustella oman tunnerekisterinsä mukaisesti.

– Jari Sedergren 2019