VEREN VANGIT (1994)

Neil Jordan oli vienyt ihmissudet uusiin goottis-surrealistisiin korkeuksiin elokuvalla Sudet tulevat, ja Veren vangit teki saman tempun moderneille vampyyritarinoille. Perinteiselle Hollywood-homofobialle viitataan kintaalla kuvissa, joissa Cruise nauttii Brad Pittin kaulavaltimon antimista.

***

Daniel Malloy (Christian Slater), kunnianhimoinen toimittaja, saa elämänsä tilaisuuden: hänen luokseen tullut Louis de Pointe du Lac  (Brad Pitt) alkaa kertoa tälle mitä erikoisinta tarinaa. Louis väittää olevansa vampyyri. Tarina saa alkunsa vuodesta 1791: Louisin vaimo on kuollut synnytykseen, eikä mikään tunnu enää miltään. Kun millään ei ole enää mitään väliä, kaikki on sallittua. Louis uhmaa kuolemaa. Hän ei yksinkertaisesti piittaa. Elämä on hyödytöntä, mutta niin on myös kuolema. Ampukaa minua sydämeen, jos niin tahdotte! Tässä se on, sitähän te tahdoitte, alaston sydämeni! Niin kuin hyeenat kaipaavat raatojen verta, ihmiset janoavat toisen kuolemaa kestääkseen paremmin oman elämänsä. Imre Kertészin sanat kaikuvat päässäni: ”Jos kuolema on mielettömyys, kuinka elämää voisi pitää mielekkäänä? Jos kuolema taas on mielekäs, mitä mieltä on elää?”

Tämä näyttävä välinpitämättömyys, tämä uhkarohkea kuoleman kanssa flirttailu herättää New Orleansissa vampyyri Lestat de Lioncourtin  (Tom Cruise) mielenkiinnon: Lestat haistaa Louisen kuolemanhalun, pelottomuuden ja sitkeyden, ja valitsee tämän itselleen: sydän, jos sellainen sykkii, on löytänyt itsensä. Lestat antaa Louiselle lahjan, tekee tästä vampyyrin, antaa hänelle kuolemattomuuden. Mutta Louis ei osaa arvostaa lahjaansa. Hänestä se on kirous: ensinnäkään hän ei voi ymmärtää, kuinka Lestat saa ilonsa ja nautintonsa ihmisten murhaamisesta ja heidän verensä juomisesta; ihmiset ovat karjaa historian teurastamossa; Lestatille he ovat lihakasoja ja veripankkeja, joiden ainoa tarkoitus on ruokkia häntä ja antaa hänelle nautintoa.

Louisella on myös tarpeensa, mutta pitkään hän tyydyttää verenjanonsa murhaamalla vain rottia: halu on kamala asia, sillä se ei koskaan täysin tyydyty. Lestat alkaa pilkata Louis´ta tästä pehmoilusta, ja odottaa sitä hetkeä, kun Louis kasvaa todelliseksi vampyyriksi, tulee siksi mitä on, ja voittaa siis kaikenlaiset moraali- ja omantunnonkysymykset antautuakseen nautinnoille, muuttuakseen itsekseen, vampyyriksi. Elokuvan eräs filosofinen aspekti muistuttaa desadelaisuudesta: Lestat on, erästä kyseenalaista filosofiaa sivuten, oman elämänsä yli-ihminen, vampyyri joka ei pysähdy moraalikysymyksiin, vaan murhaa ihmisiä – ei pelkästään siksi, että saa ruokaa – vaan myös siksi, että nauttii siitä.

Neil Jordanin (Mona Lisa, 1986; The Crying Game, 1992; Pikku teurastaja, 1997) elokuva Veren vangit (Interview with the Vampire: The Vampire Chronicles, 1994) antaa vampyyrille omantunnon ja eräänlaisen inhimillisyyden: Louis ei pysty hyväksymään Lestatin moraalittomuutta. Sydän tekee tiliä. Vampyyrit ovat eri rotua kuin ihmiset. Tämä rotu elää omilla ehdoillaan: niin kuin ihmiset murhaavat eläimiä saadakseen niistä ravintoa, niin vampyyrit voivat murhata ihmisiä samoista syistä. Seuraamme sitä, kuinka Louis kasvaa ymmärtämään tämän, eikä se käy ilman tuskaa: tie itseensä on kivinen ja vaikea.

Elokuvan eroottisista sävyistä voidaan keskustella: siinä ei ole suoranaisesti seksiä, tämä klisee ollaan hyvin vältetty, mutta monenlaisia kysymyksiä herää: miksi Lestat valitsee elämänkumppanikseen juuri Louisin? Heidän välilleen syntyy tiivis side, he ovat oman maailmansa Bouvard ja Pécuchet, Gustave Flaubertin henkilöt: he elävät yhdessä elämää ikuisuus edessään ja tässä elämässä naiset ovat vain nautinnon välikappaleita, heillä ei ole – ei ennen kuin Claudia (Kristen Dunst) saapuu kuvioihin – muuta virkaa kuin toimia vampyyriystävysten huvittelukeinoina ja ruokana.

Claudiasta, orpotytöstä, tulee omalla tavallaan ystävysten lapsi, kun hänet muutetaan vampyyriksi. Louis kauhistuu Claudian sydämettömyyttä, sitä, kuinka tämä pieni ja suloinen vampyyrilapsi kykenee murhaamaan tuntematta sielunsa labyrintissa pienintäkään omatunnonpistosta. Vasta Claudia opettaa Louiselle, mitä oikeastaan tarkoittaa olla eri rotua ihmisten kanssa. Claudia on Louis´lle silta, jonka kautta tulla ”siksi mitä on.”

Elokuva ollaan nähty monenlaisen miehisen viettelyn kuvauksena: tosin se ei kerro homoista, vaan vampyyreista ja vampyyrit elävät omilla ehdoillaan; viettely liittyy paljon siihen: Louis viettelee Malloyn, siinä missä Louisin on puolestaan vietellyt Lestat. Louis kärsii eksistentiaalisista piinoista: mikä on tämä kylmä ja kolkko tunne sydämessä? Miksi minä olen minä? Kuka minä edes olen? Olenko olemassa? Mikä tarkoitus kaikella on? Mistä me tulemme ja miksi me olemme? Louis etsii kysymyksiä kuumeisesti. Varmaa on se, että kaiken voisi kestää helpommin, jos kaikelle löytyisi syy. Mutta syytä ei löydy. Sitä ei ole. Jos huutaa, kukaan ei kuule tuota huutoa.

Veren vangit perustuu Anne Ricen kuuluisaan kirjaan. Se on poikinut monta jatko-osaa. Wikipedia: ”Kirja ilmestyi vuonna 1976, mutta Rice oli kirjoittanut sen jo kolme vuotta aikaisemmin vain viidessä kuukaudessa toipuessaan 5-vuotiaan tyttärensä kuoleman aiheuttamasta surusta. Hän on kertonut saaneensa tarinaan vaikutteita elokuvasta Dracula’s Daughter  (1936), mutta sen sijaan Bram Stokerin Draculaa hän ei ollut edes lukenut kirjoittamisen aikoihin.”

–  Joonas Nykänen 13.8. 2022