TOWER. A BRIGHT DAY. (2017)

Puolalaisen Jagoda Szelcin kiitelty esikoiselokuva on tunnelmaltaan outo ja pahaenteinen perhe-/mysteeritarina. Metafyysistä kauhua henkivän elokuvan yhteydessä on helppo mainita Yorgos Lanthimos, mutta siinä missä tämän hetken kuumin kreikkalaisohjaaja luottaa outoon tarinaan, Szelc lisää kunnianhimoisesti kierroksia moderneilla kerrontatekniikoilla.

***

Kaja on ollut poissa maalta perheensä luota kuusi vuotta. Sen ajan hänen siskonsa Mula on kasvattanut Kajan tytärtä Ninaa. Mula on äärimmäisen huolissaan siitä, että hän menettäisi Ninan äidilleen ja keksii sääntöjä, jolla suhteen läheneminen todellisen äidin ja tyttären välillä voitaisiin estää.

Eivätkä perhedraamat jää tähän. Samaan aikaan ympäristössä alkaa ilmetä kummallisia, mysteerisiä tapahtumia, jotka vievät asioita joskus parempaan, joskus pelottavaan suuntaan.

Łódźin elokuvakoulun käynyt Jagoda Szelcin ohjaama ja käsikirjoittama esikoisteos on yhdistelmä mystistä draamaa ja psykologista kummitustalokertomusta. Se rakentuu Przemysław Brynkiewiczin vahvalle kameratyölle ja taitavasti toteutettuun Kacper Habisiakin luomaan äänimaailmaan, joiden myötä ideaaliselta näyttävä maalaismaisema muuttuu joksikin epäinhimilliseksi. Ulkomaailma on läsnä television kautta: saamme tietää tuolloisen Dalai Laman kuolleen.

Szelc liittyy elokuvallaan niihin moniin eurooppalaisiin ohjaajiin – Haneke, Lanthimos jne. – joilta olemme saaneet nähdä maailmoja, jotka irtautuvat yleensä enemmän kuin vähemmän siitä maailmasta, joka on meille tuttua arkipäivän elämästä. Eurooppalaisessa elokuvassa pulppuaa jotakin uutta.

– Jari Sedergren 2019