KINOKONSERTTI: KORKEIN VOITTO (1929)
Kansainvälisistä elokuvista mallia ottanut draama Korkein voitto (1929) on Amerikassakin alalla työskennelleen Carl von Haartmanin ensimmäinen ohjaustyö. Pahasti velkaantunut paroni Henrik von Hagen (von Haartman), jossa on playboyn piirteitä, kiinnostuu sanomalehden uutisesta: entinen rakastettu, venäläinen tanssijatar madame Vera Vasiljevna (Kerstin Nylander) on käymässä Suomessa. Romanssi saa uutta kipinää, mutta salaperäisellä kaunottarella on varsin epäilyttävä uusi harrastus, nimittäin sotilaskohteiden kuvaaminen… Säestyksestä vastaa napakalla jazzillaan Bowman Trio.
Bowman Trio on vuonna 2013 perustettu helsinkiläisyhtye, jonka musiikissa kuuluvat 1950-lukulaisen West Coast -jazzin vaikutteet. Uutta albumia paraikaa valmistelevan trion nimi viittaa fiktiiviseen agentti Johan Bowmaniin, jonka elämää ja seikkailuja yhtye musiikillaan kuvittaa.
***
Näytös järjestetään yhteistyössä Loud Silents Festivalin kanssa.
***
”Nyt tuntuu olevan tulossa salonkifilmi, jossa on kreivitär, parooni ja muita komeuksia, on hotellielämää, ajelua loistoautoilla ja muuta komeata rehkimistä, rakkautta ja – poliittista juonittelua”, kirjoitti Suomi-Filmin Elokuva-lehti Korkeimman voiton ensi-illan alla – ja ennusti aivan oikein. Korkein voitto merkitsi muutaman muun elokuvan ohella (Suomi-Filmin oma Kahden tanssin välillä, 1930, Valentin Vaalan ja Theodor Tugain ensimmäiset elokuvat) jonkinlaista irtiottoa 1920-luvun kansankuvauksista. Sekä kotimaisia katsojia että myös mahdollista kansainvälistä menestystä etsittiin kansainvälisen elokuvan omilla ehdoilla.
Carl von Haartmanin värvääminen Suomi-Filmin ohjaajaksi liittyy juuri tähän lyhyeksi jääneeseen kansainväliseen suuntaukseen. Von Haartman oli erikoislaatuinen persoona, jonka seikkailurikkaista vaiheista raportoitiin jo Korkeimman voiton aikoihin. Hän oli tilapäisesti köyhtynyt aatelismies, joka erotettiin armeijasta ja jonka suku lähetti Amerikkaan, missä hän toimi rakennusmiehenä, karjapaimenena ja autonkuljettajana – ja vihdoin Hollywoodissa näyttelijänä ja sotilasasiantuntijana. Von Haartmanin legenda perustuu pitkälti hänen omiin kertomuksiinsa, mikä herättikin aikalaisissa suuria epäilyjä. Niin tai näin, von Haartmanin osuus muutamassa merkittävässä Hollywood-elokuvassa (Wings, 1927, Hell’s Angels, 1930) on kiistämätön.
Mitä Korkeimman voiton kansainvälisyys ja nykyaikaisuus sitten merkitsivät? Paljolti kyse on juuri siitä, mistä lehdissä raportoitiin: autoista, lentokoneista ja Kämpin hotellista, mutta myös säädyllisyyden rajoja koettelevasta romanssista, eräänlaisen viha-rakkaus-suhteen jäsentämästä Neuvosto-romantiikasta sekä kepeyttä ja vauhtia tavoittelevasta ilmaisusta. Vaikka kyseessä onkin viime kädessä varsin moraalinen tarina, sekä isänmaallisen että seksuaalisen moraalin rajoja koetellaan aina elokuvan loppupuolelle saakka. Ja kun moraali vihdoin voittaa, kyse ei ole ylhäältä määrätystä ja itsestään selvästä asiasta vaan päähenkilöiden oman kehityksen ja pohdinnan lopputuloksesta.
Korkeimman voiton aikalaismenestys oli verrattain vaatimaton ja kriitikkovastaanotto ristiriitainen. Von Haartmanin ohjaajanura jatkuikin vain yhden elokuvan ajan: vuonna 1930 valmistui Kajastus, joka sortovuosien aktivismia kuvaavasta aiheestaan huolimatta kohtasi sekin varauksellisen kritiikin, epäilemättä paljolti ohjaajan vieroksutun persoonan takia. Von Haartmanin elokuvat ovat kuitenkin myöhemmin herättäneet uutta kiinnostusta pyrkimyksinä uudistaa 1920-luvun kotimaisen elokuvan maailmaa. Uudelleen arvioinnin aika onkin viimeistään nyt, kun Korkein voitto on koettavissa Suomen elokuva-arkiston restauroimana värisävytettynä kopiona.
– Kimmo Laine (Turun Suomalaisen elokuvan festivaali 2001)