DIANE (2018)
Kerrankin elokuva keski-iän ylittäneistä naisista! Muun muassa kirjailijana ja dokumentaristina tunnetun Kent Jonesin ensimmäinen pitkä fiktio on viisas ja lämminhenkinen elokuva Dianesta, joka huolehtii amerikkalaisessa pikkukaupungissa huumeongelmaisesta pojastaan, kuolemaa tekevästä serkustaan ja soppajonon köyhistä. Solidaarisuutta, syyllisyyttä ja läheisiä ihmissuhteita kuvaava draama käyttää musiikkia taitavasti ja osaa kertoa juuri sen verran, kuin on tarpeen.
***
Yhdysvaltalainen Kent Jones on amerikkalaisen elokuvakritiikin ja -historian tärkeimpiä varjelijoita. Film Comment -lehden toimittajana ja New Yorkin elokuvafestivaalien väistyvänä johtajana tunnettu Jones on viime vuosina siirtynyt enemmissä määrin kirjoituspöydän ääreltä kameran taakse.
Ensimmäisissä dokumenttielokuvissaan hän yhdisti luontevalla tavalla rakkauden elokuvahistoriaan. Martin Scorsesen kanssa toteutettu A Letter to Elia (2010) on kunnianosoitus Elia Kazanille ja sooloprojekti Hitchcock/Truffaut (2015) sukeltaa kahden elokuvaohjaajan kuuluisaan kohtaamiseen ja siitä syntyneeseen kirjaan. Elokuvamaailman kermaa kiitellään myös laaja-alaisesti verkostoituneen Jonesin fiktiodebyytin Dianen (2018) lopputeksteissä. Ohjaaja-käsikirjoittajan kiitoksia saavat Scorsesen lisäksi maailmankuulut ohjaajat kuten Olivier Assayas, Arnaud Desplechin, David Fincher, Jim Jarmusch ja käsikirjoittaja Jay Cocks.
Diane on petollisen hienovarainen ja syvällinen kuvaus elämästä. Nimiroolissa loistaa upea Mary Kay Place ja hänen serkkuna Maryna nähdään Bonnie ja Clyde -elokuvasta (1967) parhaan sivuosa-Oscarin saanut Estelle Parsons. Jonesin käsikirjoitus ei osoittele tai väännä katsojan kanssa kättä. Monisyinen kokonaisuus on tulkittava kaikista näkökulmista kanssaihmistä tuomitsematta.
Järvenpään elokuvakerhon ohjelmistosuunnittelija Timo Malmi ylisti ajallemme epätyypillisen raikasta elokuvaa seuraavanlaisesti:
”Termi ”aikuiselokuva” osuu täydellisesti Kent Jonesin ensimmäiseen fiktio-ohjaukseen: Diane on kypsää, kosiskelematonta kertomaa ikääntyvistä ihmisistä ja heidän oloistaan nykypäivän itäisen Amerikan maaseudun pikkukaupungissa, Länsi-Massachusettsissa. ”Tällaisia ei enää tehdä” – näillä ihmisillä riittää arkisia, todellisia ongelmia, mutta sävy ei silti ole ikävystyttävän harmaa, elokuvan yleisvire on sittenkin lämmin, pinnan alla humoristinenkin.
Diane on naisten elokuva. Yli seitsenkymppinen Mary Kay Place näyttelee lähes ikäistään leskirouva Dianea, jonka päivät kuluvat muista huolehtimisessa, oli sitten kyseessä hänen tätinsä Ina tai tämän aggressiivinen äiti Mary, paras ystävänsä Bobbie tai kuolemaa tekevä mutta selväjärkinen serkkunsa Donna – tai hänen työtön, huumeaddiktoitunut poikansa Brian. Tai soppatykkijonon köyhät.
Ystävien ja sukulaisten seurasta solidaarisuutta kuitenkin löytyy; kyse on ehkä lopulta vain siitä, voiko Diane tulla oman elämänsä subjektiksi. Syystalvinen tunnelma tihenee parin viikon kuluessa, monipuolisen musiikin säestämien autolla-ajojaksojen rytmittäessä tapahtumia, ja vähitellen aukenee Dianen menneisyyden salaisuus, josta hän kenties saa hieman arvoituksellisessa lopussa rauhan.”
– Eri lähteiden mukaan Otto Kylmälä 2019