TOVE (2020)
Zaida Bergrothin ohjaama elokuva Tove kertoo rosolla, energialla ja intiimisti Muumien luojasta Tove Janssonista. Helsinki, Pariisi ja saaristo ovat tulevan maailmankuulun taiteilijan inspiraation lähteet, joista muotoutuu naiselle oma ääni. Pääosissa ovat Alma Pöysti (Tove), Krista Kosonen (Bandler) ja Shanti Roney (Atos Wirtanen).
***
Legendaarisen ja rakastetun kirjailija-kuvataiteilija Tove Janssonin (1914-2001) vaiheet niin muumien luojana kuin värikkään privaattielämän osalta piirtyvät voimaakkasti esiin vuoden 2020 menestyselokuvassa Tove. Zaida Bergrothin (Hyvä poika, Miami, Marian paratiisi) ansiokkaassa ohjaustyössä valotetaan taiteilijaelämän monia puolia. Budjetti työlle oli peräti 3,4 miljoonaa euroa, tehden siitä Suomen toiseksi kalleimman elokuvan vuoden 2017 Tuntemattoman sotilaan jälkeen. Pääosassa Tovena vakuuttaa Alma Pöysti. Muissa keskeisissä rooleissa nähdään mm. Krista Kosonen Vivica Bandlerina, Joanna Haartti Tuulikki Pietilänä, Shanti Roney Atos Wirtasena sekä Jacob Öhrman Sam Vannina. Tapahtumat sijoittuvat teoksessa sota-ajasta 1950-luvun puoliväliin, jatkosodan pommituksista olympiavuoteemme saakka ja vähän siitä eteenpäin.
Näin ollen Antti Jokisen Schjerfbeck-elämäkerran Helenen tavoin Tovessa ei ole ryhdytty tekemään koko elämän kattavaa, kehdosta hautaan -katsausta. Sen sijaan on keskitytty oivaltavasti kuvaamaan taiteilijalle merkityksellistä ajanjaksoa, jolloin kokonaisuudesta ei synny poukkoilevaa kronikkaa. Tove on teoksena pitkästä aikaa kotimaisessa elokuvakentässä mitä elämäniloisin draama ja sillä on nimittäin vapaa, vallaton sielunsa. Tove alkaa ja loppuu dervissimäisellä tanssikohtauksella, joka ilmentää elokuvan kahlitsematonta luonnetta. Perinteisempää kerrontaa edustaa kuvanveistäjäisän korkeiden odotusten paineessa, omaa ääntä ja viivaa etsivä nuoren Tove Janssonin kuvaus.
Esille tulevat vahvasti harharetket ja pitkään vaiettu Toven seksuaalisen identiteetin etsintä, rakkaussuhteineen. Elämänkumppani Tuulikki Pietilä astuu kuvaan tosin elokuvan loppuvaiheessa. Myös miessuhteita edustavat elokuvassa suhde kuvataiteilija Sam Vanniin sekä Nuuskamuikkusen esikuva Atos Wirtanen. Sitä vastoin enemmän tilaa saa rakastajatar, teatteriohjaaja Vivica Bandler. Krista Kosonen tekee herkullisen roolityön arroganttina kulttuuridynamona, joka on tottunut taustansa (Helsingin kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin tyttärenä) ja oman kunnianhimonsa ja voimakastahtoisuutensa ansiosta saamaan mitä haluaa. Suhde kuitenkin lopahtaa Vivican tähyillessä jo kohti uusia seikkailuja.
Upeasti kuvattu ja näytelty Tove kertoo olennaista tietoa myös kuvataiteilijan työstä. Tovea esittää hurmaavasti rooliinsa heittäytyvä Alma Pöysti. Paitsi perinteisen maalaamisen lomassa, taiteilija nähdään myös työstämässä kaupungintalon freskoa sekä tietysti hahmottamassa herkkää muumiviivaa. Muumit jäävät tässä taiteilijaelämäkerrassa varsin taka-alalle. Niiden maailma on kyllä läsnä, mutta mitään muumimamma-imagoa Toven ympärille ei luoda. Kuitenkin elokuvassa tulevat vahvasti esiin muumien läpimurto ja sarjakuvien pääsy brittiläiseen sanomalehteen sekä Bandlerin ohjaaman Muumipeikko ja pyrstötähti -näytelmän kantaesitys Svenska Teaternissa. Kaiken kaikkiaan Tove on ohjaajansa Bergrothin paras ohjaus, vaikka uran alkupäästä löytyy mahtidebyytti Skavabölen pojat. Taiteilijan elämäkertaa luotaavana työnä Tove on elokuvallisesti ansiokas ilman muumien korostamistakin ja kestää jopa vertailun kansainvälisen tason teoksiin.
– Rolf Bambergin (Demokraatti) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 11.11.2020