SUNDAY AFTERNOON (1966)

Domingo à tarde
Ohjaaja
António de Macedo
Henkilöt
Isabel de Castro, Ruy de Carvalho, Isabel Ruth
Maa
Portugali
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
93 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
Fernando Gonçalves Namoran romaanista

Pitkälle edenneestä leukemiasta kärsivä Clarisse saapuu sairaalaan ja tapaa hematologisen osaston johtajan Jorgen, johon hän rakastuu. Clarissen roolissa nähdään 14-vuotiaana valkokangasdebyyttinsä tehnyt kaunotar Isabel de Castro. Sensuurisäädösten kourissa kamppaillut elokuva sisältää portugalilaisen elokuvan ensimmäisen sänkykohtauksen.

***

Antonio de Macedon ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva Domingo à tarde (suom. ”Sunnuntai-ilta”) muodostui tuoreeltaan Portugalin uuden aallon maamerkiksi. Elokuva perustui jo 1930-luvulta lähtien julkaisseen kirjailija Fernando Namoran (1919–1989) verrattain tuoreeseen, samannimiseen romaaniin vuodelta 1961. Tuottajana toimi António de Cunha Telles, joka tiivisti näkemyksen ajan trendistä: ”de Macedon elokuva oli peruskivi sille, mistä haaveilimme 1960-luvulla, uudesta portugalilaisesta elokuvasta”.

Elokuvan tarinassa on kyse eurooppalaiselle uudelle aallolle verrattain tyypillisestä asetelmasta: Jorge on syöpäsairaalan hematologiaosaston lääkäri. Veritautien lääkäri kohtaa osaston erityisluonteen myötä kuolemaa tavallista useammin, ja nyt Jorge tapaa Clarissen. Tilanteen ja henkilöiden keskinäisestä kitkasta huolimatta Jorge rakastuu perin pohjin, vaikka diagnoosina on kaikkea muuta kuin helposti selätettävä, pitkälle ehtinyt leukemia. Lääkärinä hän käy taistelua Clarissen pelastamiseksi, mutta tehtävä osoittautuu mahdottomaksi. Ja Jorge oli ehtinyt luvata Clarisselle, että seuraavana sunnuntai-iltapäivänä he menevät yhdessä kävelylle… Elämä on masentavaa ja katkeraa… ja silti se jatkuu…

Domingo à tarde on – jälleen yleisemminkin uudelle aallolle tyypillisesti – kaupunkielokuva, jota korostavat alkukuvista loppukuviin kaupungin laidalla lähes sietämätöntä, hermoille käyvää meteliä pitävät junat ja torven töräytykset.  Elokuvan tunnetuimpiin kohtauksiin kuuluu Jorgen ja Clarissen kohtaaminen yökerhossa, joka sijaitsee Lissabonin vanhassa kaupungissa. Yön ja ruumiillisen aistillisuuden yhteenkietoutuminen saa oman kokemuksellisen latauksensa siitä, että kuolema on tapaamisessa tietoisesti läsnä. Yökerholla itsellään on symbolinen asema: se on vapauden paikka kaupungissa, muuten rajoitetussa maailmassa. Modernin säväyksen ja vapauden virittämisen tunnelmia luo myös tilanteeseen liittyvä jazz.

– Jari Sedergren 2020