GENOVA – ARMOTON KAUPUNKI (1976)

Genova a mano armata/Åt helvete med alla
Ohjaaja
Mario Lanfranchi
Henkilöt
Tony Lo Bianco, Adolfo Celi, Maud Adams, Yanti Somer
Maa
Italia
Tekstitys
suom. tekstit
Ikäraja
K12
Kesto
85 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm

Amerikanitalialainen yksityisetsivä (Tony Lo Bianco) selvittää laivanvarustajamiljonäärin kidnappausta. Jäljet johtavat mystiselle huumevieroitusklinikalle, johon ei voi soluttautua ryhtymättä itse käyttäjäksi. Lyhythiuksinen Yanti Somer säväyttää sivuosassa laivanvarustajan tyttären (Maud Adams) kätyrinä. Ooppera- ja teatteriohjaajana meritoitunut Mario Lanfranchi ottaa ”italocrimen” kuviot haltuun mielikuvituksekkaalla mutta vakuuttavan tylyllä tavalla. Huom! Elokuva korvaa peruuntuneen Carnal Contractin toisen näytöksen ke 12.2. klo 21.

***

“Amerikkalaiseksi” kutsuttu amerikanitalialainen entinen FBI-agentti (Tony Lo Bianco) on menettänyt virkansa ja perustanut etsivätoimiston Genovaan. Laivanvarustajan tytär Marta Mayer (Maud Adams) palkkaa hänet selvittämään miljonääri-isänsä outoa kidnappausta. Panttivanki on saanut surmansa, ja lunnasrahat ovat kadonneet mystisesti. Amerikkalainen ajautuu väkivaltaisiin konflikteihin ranskalaisten johtaman rikollisjärjestön kanssa, eikä komisario Lo Gallo (Adolfo Celi) katso hyvällä hänen suoraa toimintaansa. Jäljet johtavat mystiselle huumevieroitusklinikalle, johon ei voi soluttautua ryhtymättä itse kovien aineiden käyttäjäksi.

Yanti Somer -nimellä näytellyt Kirsti Somersalo tunnetaan parhaiten Terence Hillin 1970-luvun alun lännenkomedioista ja Alfonso “Al Bradley” Brescian vuosikymmenen lopulla suoltamista B-luokan avaruusseikkailuista. Helsinkiläissyntyisen tähden filmografian kiehtovimmat teokset löytyvät westernien ja scifin väliltä. Toimintatrilleri Genova a mano armata on poliziottesco-lajityypin tai “italocrimen” täysiverinen edustaja, jossa hiuksensa lyhyiksi leikannut Somer nähdään säväyttävässä sivuosassa. Antisankaria näyttelee valovoimainen newyorkilainen Tony Lo Bianco, Kovaotteisten miesten (1971) diileritulokas Sal Bocan esittäjä, johon on tarttunut selviä vaikutteita Gene Hackmanin poliisisankarin häikäilemättömistä metodeista ja huumeisista koettelemuksista.

Rosoista urbaaniutta ja ylenpalttisen brutaaleja yhteenottoja vyöryttävä Genova a mano armata tarjoaa genrekuluttajille kyytiä koko rahan edestä, mutta on myös tekijänsä näköinen, omintakeinen irtiotto. Ruokaöljyjen valmistajina tunnettuun sukuun kuuluva Mario Lanfranchi (s. 1927) on korkeakulttuurin ja toimintaviihteen välillä sukkuloinut tyyliniekka, jonka filmografia on pienehkö mutta mieleenpainuva yhdistelmä kaupallisuutta ja eksentristä kunnianhimoa.

Sopraano Anna Moffon puolisona tunnettu Lanfranchi oli ooppera- ja teatteriohjaaja, joka siirtyi kuvaohjelmien pariin ohjaamalla oopperoiden televisio- ja valkokangassovituksia. “Wagnerilainen” italowestern Death Sentence (Sentenza di morte, 1968) ja Genova a mano armata ovat tietoisia yrityksiä tuoda lännenelokuvan ja gangsteritoiminnan piiriin oopperamaista pelkistystä ja energiaa. Genrekuviot otetaan haltuun mielikuvituksekkaalla mutta vakuuttavan tylyllä tavalla.  Genovalaisia miljöitä tehokkaasti käyttävän Genova a mano armata kudelmaan mahtuu sekä todenmakuisia että surrealistisia yksityiskohtia. Kokonaisnäkemys ei ole kaukana Takashi Miiken tai Quentin Tarantinon postmoderneista irrotteluista. Aikuisten rosvo ja poliisi -leikille määrättiin Italiassa 18 vuoden ikäraja.

“En halunnut niinkään ottaa mallia mistään italialaisesta tai amerikkalaisesta elokuvasta kuin irtautua edeltäjistä, vaikka on vaikeaa tehdä mitään täysin uutta”, vanhoilla päivillään Britanniassa hevosia ja koiria kasvattava kartanonherra Lanfranchi muisteli (Roberto Curti: Italian Crime Filmography, 1968–1980 [2013]). ”Tahdoin tehdä suurkaupunkiwesternin, jossa turmeltumaton sankari taistelee oman oikeuskäsityksensä puolesta ottamatta lakeja lainkaan huomioon. Hänen täytyi olla valmis mihin tahansa, jopa masokistisella tavalla, vaikka pelissä oli myös rahaa, jonka takia tehtävä ei ollut pyyteetön. Kyse ei ole wagnerilaisesta vaan modernista sankarista, jonka elämänkatsomus on utilitaristinen.”

– Lauri Lehtinen 12.2.2020