MIES JOKA TIESI LIIKAA (1934)

Hitchcockin Hollywood-versio (1956) oli alkuperäistä hiotumpi, mutta varhaisessa työssä on ajan poliittisen ilmapiirin tuomaa särmää. Trillerin keskiössä on perhe, jonka tytär kaapataan. Legendaarisen Albert Hall -kohtauksen toiminta on tarkkaan synkattu konsertin musiikkiin, mikä rakentaa pahaenteistä jännitystä. Ensimmäisessä englanninkielisessä elokuvassaan Lorre ei vielä osannut englantia ja opetteli repliikkinsä foneettisesti.

***

Mies joka tiesi liikaa on Hitchcock-trillerin arkkityyppi, tarina sitä lajia jollaista hän suosi koko uransa ajan, mikä ehkä selittää sen miksi hän teki aiheesta uuden version Yhdysvalloissa vuonna 1955. Varhaista englantilaista versiota pidetään yleisesti ensimmäisenä ”todellisena Hitchcock-teoksena”, joka sisältää hänen keinojensa ja tematiikkansa useimmat ainekset; aivan arkiseen ympäristöön latautuneet pahaenteiset ja epätavalliset piirteet, oikukas havainnointi, emotionaalisen mielenkiinnon kehittely ja sen äkillinen siirtäminen huippukohdassa aivan toiseen suuntaan, tiivis vauhti ja nopeat ympäristön muutokset. Epäilemättä teoksen Hollywood-versio on käsikirjoitukseltaan paremmin rakennettu ja tuotannolliselta silaukseltaan kehittyneempi, mutta englantilaisessa versiossa on aivan oma naiivi viehätyksensä, siinä on enemmän huumoria, spontaanisuutta, runollisuutta ja jopa avantgardea. Ja tietysti siinä on Peter Lorre ensimmäisessä englanninkielisessä osassaan paettuaan natsi-Saksasta: Hitchcock oli arvostanut hänen suorituksiaan Langin elokuvassa M (1931) ja arvostus säilyi yhteistyön kuluessa ja sen jälkeenkin.

Truffaut’lle Hitchcock on kertonut, että häntä ensimmäisessä versiossa kiehtoi ympäristöjen vastakohtaisuus – valkoiset hiihtokeskukset ja mustat slummit, Alppien huiput ja tunkkaiset sivukadut – kun taas amerikkalaisessa versiossa hän katsoi olevansa ammatillisesti kehittyneempi ja vahvisti tunteeseen vetoavia puolia. Tarinassa on kysymys mukavasta englantilaisesta pariskunnasta, joka lomallaan Sveitsissä ystävystyy ranskalaiseen mieheen (Pierre Fresnay). Tämä kuolee heidän eteensä yllättävässä kohtauksessa, jota on edeltänyt koominen kehittely, mutta ehtii paljastaa suunnitteilla olevan salamurhahankkeen, jonka on määrä tapahtua Lontoossa, Albert Hallin konsertissa. Estääkseen salaisuuden paljastumisen, roistot kidnappaavat pariskunnan tyttären, ja pääasiallinen jännitys kehkeytyy siitä, saavatko vanhemmat lapsensa turvallisesti takaisin.

Äänenkäytöltään Mies joka tiesi liikaa on selvästi edellä aikaansa. Henkeäsalpaavaan takaa-ajotarinaan ja miltei surrealistiseen sarjaan kuolinkohtauksia Hitchcock yhdistää realistisesti nähtyjä yksityiskohtia. Viihteellinen näkökulma on hallitseva, mutta jännityksen, huumorin ja aseistariisuvan sydämellisyyden pinnan alla tuntuvat suuret moraaliset ongelmat – jo uhkaavan kansainvälisen salaliiton valinnassa erääksi keskeiseksi juonteeksi on nähty heijastus Euroopan kiristyneestä poliittisesta tilanteesta, reaktio nouseviin fasistisiin diktatuureihin. Raymond Durgnat on jopa esittänyt, että aviovaimon varoitushuuto konsertissa on mahdollista tulkita vertauskuvalliseksi hätähuudoksi, jolla Hitchcock tai hänen tuottajansa (joista muuan, Ivor Montagu oli kommunisti) varoittavat Englantia vajoamasta hedelmättömään masennukseen.

– Robert A. Harrisin & Michael S. Laskyn (The Films of Alfred Hitchcock, 1976) ja Raymond Durgnatin (The Strange Case of Alfred Hitchcock, 1974) mukaan