Montfermeil on itäisessä Pariisissa sijaitseva lähiö, jonne Victor Hugon vuoden 1862 suurromaani Les Misérables (Kurjat) osittain sijoittuu. Se on myös Ladj Lyn samannimisen, Cannesissa palkitun esikoisohjauksen näyttämö. Tositapahtumiin perustuva intensiivinen ja yhteiskunnallinen elokuva kuvaa väkivaltaan johtavia jännitteitä paikallisten nuorten ja heihin vihamielisesti suhtautuvien poliisien välillä.

***

Victor Hugon Kurjat-klassikkoromaanilta (Les Misérables, 1862) nimensä lainaava Les Misérables -elokuva (2019) on innoittajansa tavoin kertomus eri henkilöiden yhteen kietoutuvista kohtaloista sekä kriittinen kuvaus aikansa ranskalaisesta yhteiskunnasta. Elokuva kertoo siitä, miten pienet virheet voivat eskaloitua laajemmiksi tragedioiksi yhteiskunnallisten jännitteiden riivaamissa Pariisin lähiöissä. Tarina sijoittuu Pariisin Montfermeilin lähiöön, jossa osa Hugon Kurjistakin tapahtuu. Vaikka varsinaisen tarinan tapahtumien tasolla teoksien välillä ei juuri ole yhtäläisyyksiä, niitä kuitenkin yhdistää huoli vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilanteesta ja hälyttävä halu muuttaa sitä. Samannimisen vuonna 2017 valmistuneen lyhytelokuvansa pohjalta kehitelty Les Misérables on ranskalaisen Ladj Lyn (s. 1978) esikoisohjaus, joka teki vaikutuksen yleisöjen ja kriitikoiden lisäksi myös joihinkin poliitikkoihin. Esimerkiksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron liikuttui elokuvan tarkkuudesta ja kehotti hallitusta työskentelemään kiireellisesti esikaupunkien tilanteen parantamiseksi.

Elokuva alkaa Ranskan vuoden 2018 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailun voitonjuhlinnasta, joka koettiin eri taustoista olevia ranskalaisia yhdistävänä hetkenä. Pariisiin hiljattain muuttanut poliisi Stéphane sijoitetaan uudessa työssään Montfermeilin lähiössä työskentelevän Chrisin joukkoon. Pian Stéphane päätyy katsomaan sivusta, miten Chris käyttää valtaansa hyväkseen. Kun nuorisorikollinen Issa varastaa leijonanpennun paikallisesta sirkuksesta, Chrisin tiimi saa tehtäväkseen selvittää tapauksen. Selvitystyö johtaa pian yhteenottoon, joka uhkaa kärjistyä koko yhteisöä repiväksi konfliktiksi.

Ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan Ly osoittaa hallitsevansa useiden henkilöiden rinnakkaisten tarinalinjojen kuljettamisen sekä räjähdysherkän tilanteen jännitteiden tavoittamisen. Onnistumista selittänee osittain aiheen läheisyys. Ly on kertonut elokuvan ammentavan osittain hänen omista kokemuksistaan Montfermeilissä varttuneena lapsena, joka joutui jo kymmenvuotiaana poliisien pysäyttämäksi. Ly on lisäksi tunnustellut aiemmin kamerallaan vuoden 2005 Ranskan lähiöiden väkivaltaisuuksien jälkitunnelmia dokumentaarisessa lyhytelokuvassaan 365 jours à Clichy Montfermeil (2006). Ensimmäisessä pitkässä elokuvassa lähestymistapa on jälleen enemmän tilanteiden havainnointia kuin yhteiskunnallisten ongelmien juurisyiden analyysia.

Les Misérables menestyi Ranskan lippuluukuilla, ja se sai lisäksi suopean vastaanoton myös Ranskan ulkopuolella. Suomessa Helsingin Sanomien Veli-Pekka Lehtonen antoi elokuvalle kolme tähteä, Iso-Britanniassa The Guardianin Mark Kermode neljä. Kermodeen elokuvassa teki etenkin vaikutuksen ”lunastuksen mahdollisuudesta” vihjaava ”kauneuden taju”, joka ”estää teosta tulemasta kuvaamansa maailman synkän painon murskaamaksi”. Kauneuden taju kumpuaa ennen kaikkea Lyn omakohtaisesta tulokulmasta, joka tuo yhteiskunnallisen ympäristön kuvaukseen autenttisuutta ja käsinkosketeltavuutta. Lisäksi se kasvaa Kermodenkin kehumasta Pink Noisen elektronisesta musiikista, jossa jyskyttävien riffien alta kaikuu elegisempiä sävyjä.

Lähteitä: ”Emmanuel Macron touché par ’Les Misérables’” (Le Journal du Dimanche, 17.11.2019); Kermode, Mark: ”Les Misérables – a simmering tale of two cities” (The Guardian, 6.9.2020); Lehtonen, Veli-Pekka: “Ranskalaiselokuva kuvaa Pariisin esikaupunkien köyhiä ja ylistää heidän veljeyttään sekä kapinaansa” (Helsingin Sanomat, 6.3.2020)

– Ilpo Hirvonen 25.11.2024