OLD JOY (2006)

Ohjaaja
Kelly Reichardt
Henkilöt
Daniel London, Will Oldham
Maa
USA
Tekstitys
ei tekstitystä
Kesto
76 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
Jonathan Raymondin novellista * musiikki Yo La Tengo
Ikäraja

Rotterdamin elokuvajuhlien pääpalkinnon voittaja kuvaa kahden vanhan ystävän kohtaamista. Isäksi tuleva Mark päättää lähteä hippiystävänsä Kurtin kanssa viikonloppuvaellukselle Oregonin upeisiin maisemiin. Luonnonhelmassa vietetyn meditatiivisen kiireettömyyden seuraaminen tuntuu siltä kuin löytäisi kuivan aavikon keskeltä raikkaan keitaan.

***

Jo heti ilmestyessään vuonna 2006, Kelly Reichardtin (s. 1964) hurmaava elokuva Old Joy oli jo todellinen saavutus ja virstanpylväs niin independent-tuotantona kuin amerikkalaisena elokuvana yleensä. Varsin yksinkertainen, mutta visuaalisesti upea ja sisällöllisesti hieno 76-minuuttinen kokonaisuus kiertyy kahden kolmikymppisen miehen kohtaamisen ympärille. Kauan toisistaan erossa ollut kaksikko, isäksi pian tuleva Mark (Daniel London) ja hippi-Kurt (laulaja Will ”Bonnie Prince” Oldham) aloittavat automatkan päämääränään tehdä vaellus luonnonkauniisiin Oregonin Cascade-vuoriston maisemiin ja seudun kuumille lähteille. Tuloksena ei ole ainoastaan yksityiskohtainen luonnekuvaus kahdesta miehestä lähellä keski-ikää vaan myös sympaattinen analyysi nykyajan maskuliinisuudesta sekä impressionistinen muotokuva rannikon liberaalien asukkaiden ikävystymisestä. Reichardt onnistuukin luomaan kerrassaan lumoavaa kuvastoa vivahteikkaalla, harkitulla ja syvällisellä tarinankerronnallaan.

Reichardt ohjasi ennen vuoden 2006 Old Joyta ainoastaan debyyttinsä River of Grassin (1994) sekä lyhyehkön, 48-minuuttisen Oden (1999). Reichardt on luonnehtinut Old Joyta luomukseksi, joka edustaa New Age Western -määritelmää. Ohjaaja horjuttaa useimpia amerikkalaisia genrejä tekemällä sen matkasta syvästi sisäisen. Old Joy perustuu alun perin Jonathan Raymondin samannimiseen novelliin. Reichardt työsti kirjailijan kanssa minimalisesta teoksesta niin ikään minimalistisen elokuvaversion. Noin 6500 sanan pituisesta tarinasta tuli käsikirjoitus, joka kattaa koko esitysajan vain 50 sivulla. Raymondin kirjoituksista Old Joy ottaa suuren osan toiminnasta ja dialogista suoraan tarinasta. Elokuvaa varten luotiin Markin vaimon ja Lucy-koiran hahmot. Yhdysvaltojen luoteisosien upeaa luontoa on taltioinut kuvaaja Peter Sillen Super 16 mm:n otoksillaan. Musiikista vastaa Yo La Tengo vangitsevalla soundtrackillaan.

Miehet ovat hämmentyneitä jopa yhteisellä lyhyellä matkallaan vehreässä erämaassa. He vaeltavat metsissä, keskustelevat, eksyvät, leiriytyvät, syövät aamiaista ja kuuntelevat radiolähetyksiä. He viettävät aikaa nuotion äärellä ja Kurt alkaa filosofoimaan omia ajatuksiaan pisaranmuotoisesta maailmankaikkeudesta. Mark ja Kurt ovat kulkeneet eri polkuja elämässään. Aistittavissa on epävarmuuden ja tappion tunnetiloja 2000-luvun alkupuolen amerikkalaisessa kulttuurissa ja poliittisessa ilmapiirissä. Reichardt on kertonut juuri tuon vieraantumisen ja menetyksen tunteiden olleen niin vangitsevaa Raymondin novellissa Bushin aikakaudella. Old Joyn vuoropuhelun tauot ja kohtausten väliset näkymättömät tilat hengittävät käsin kosketeltavaa, salaperäistä elämää. Eräänlainen viikonloppureissun huippukohta ja Reichardtin ja kuvaaja Peter Sillenin maagisesti taltioima hetki on, kun kaksikko löytää kuumat lähteet. Tämä terapeuttisen hiljaisuuden huipentuma tapahtuu, kun Mark ja Kurt palaavat eedenmäiseen alastomuuteen ja uppoavat kuumiin kylpyihin veden tippuessa puulle ja kivelle.

Kelly Reichardt kuvaa työtänsä ja metodejaan seuraavasti: ”Luulen, että intiimi lähestymistapa, jonka omaksuimme elokuvan tekemiseen, näkyy itse elokuvassa. Haaste tällaisessa elokuvanteossa on muuttaa kaikki rajoitukset joksikin, joka toimii sinun eduksesi, joksikin, joka lisää itse tarinan haurautta.” Old Joy antoi tekijälleen tilaisuuden tutkia nykyisen Luoteis-Amerikan maskuliinisuuden pehmeämpiä ilmaisutapoja. Old Joy sai kriitikot innostumaan persoonallisesta työstä ja kiittämään vahvaa osaajaa. Myös seuraavilla Yhdysvaltojen luoteisosiin sijoittuvilla teoksillaan, kuten road-moviella Wendy and Lucy (2008), lännenelokuvalla Meek’s Cutoff (2010) sekä ohjauksillaan Night Moves (2013) sekä First Cow (2019) ja lisäksi Montanassa kuvatulla Certain Womenilla (2016), Reichardt on ottanut ansaitusti paikkansa yhtenä tärkeimmistä amerikkalaisista ohjaajakyvyistä.

–  Tom Dawsonin (BBCi – Films), Ed Halterin (The Criterion Collection/Old Joy: Northwest Passages), Nick Schagerin (Slant Magazine) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 18.10.2023