PYGMALION (1938)

Ohjaaja
Anthony Asquith, Leslie Howard
Henkilöt
Leslie Howard, Wendy Hiller, Wilfrid Lawson
Maa
Iso-Britannia
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
96 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
pohjautuu George Bernard Shaw'n näytelmään
Ikäraja

Yksi Leanin leikkaajauran parhaista elokuvista on George Bernard Shaw’n näytelmään pohjaava komedia. Monista versioinneista ja muun muassa My Fair Ladysta tutussa tarinassa kielitieteen professori päättää antaa nuorelle köyhälle naiselle kasvatuksen ja todistaa, että luokkanousu ei ole geeneistä vaan opiskelusta kiinni.

***

Anthony Asquith (1902-1968) oli brittiläisen liberaalipuolueen pääministeri Herbert Asquithin poika, joka omalta osaltaan vaikutti jo Oxbridgen elokuvissa 1920-1930 -luvuilla. Asquith tiesi näin itse paljon brittiläisen yhteiskunnan luokkaeroista, mikä oli hyödyllistä hänen ohjatessaan Oscar Wildea teoksessaan Millainen sulhanen (1952) eli komediassa The Important of Being Earnest ja mukaillessaan Shaw’ta Pygmalionissa (1938). Asquith nautti menestystä uransa aikana luoden maineikkaita töitä niin teattereiden lavoille kuin valkokankaillekin. Ohjauksista merkittäviä ja erottuvia ovat myös A Cottage on Dartmoor (1929), Miehen varjo/The Browning Version (1951) sekä Hotel International (1963). Tunnettu yhteistyökumppani Asquithilla oli käsikirjoittaja Terence Rattigan.

Pygmalion oli ensimmäinen unkarilaisen tuottaja Gabriel Pascalin yrityksistä tuoda George Bernard Shaw’n teoksia valkokankaalle. Anthony Asquith ohjasi elokuvansa puolestaan yhdessä pääosaa, professori Henry Higginsiä esittävän Leslie Howardin kanssa. Leikkauksesta vastasi David Lean, josta tuli yksi merkittävimmistä brittiohjaajista. Pygmalionin idea oli esitetty yleisölle jo teatterissa vuonna 1914. Tuolloin tutuksi oli tullut Cockney-kukkaistyttö Eliza Doolittle, jota fonetiikan professori muokkaa seurapiireihin sopivaksi, esitellen hänet suurella menestyksellä. Aiheesta tehtiin myös vuonna 1956 New Yorkissa musikaaliversio nimellä My Fair Lady, joka esitettiin myös Lontoossa vuonna 1958. George Cukor ohjasi Pygmalionista klassikon aseman saavuttaneen elokuvaversion, musikaalin My Fair Lady vuonna 1964 pääosissa Audrey Hepburn ja Rex Harrison.

Professori Higgins (Leslie Howard) on Pygmalionissa kielitieteilijä, joka eräänä iltana katsellessaan Cockneyn aksentteja luonnossa tapaa yhden arvostetuimmista kolleegoistaan, eversti Pickeringin (Scott Sunderland) sekä tavallisen kukkaistytön Eliza Doolittlen (Wendy Hiller). Higginsin tylyn kommentin kuultuaan Eliza ilmestyy seuraavana päivänä tämän ovelle ja pyytää saada puhetunteja. Seuraavaksi vuorossa on kielituntien, muodonmuutosten ja etikettituntien kurssi, joka huipentuu iltaan, jonka aikana Eliza hurmaa ylemmät piirit. Mielenkiintoiseksi Pygmalion-myytin tekee myös sen säännöllisesti saamat vertailut Mary Shelleyn Frankensteiniin ja Shaw oli selkeästi tietoinen tästä teemayhteydestä. Shaw menee niin pitkälle, että Higgins viittaa Elizaan olentona täällä. Hän ei ole ihminen, hän on keksintö. Opetusmontaasit on kuvattu Pygmalionissa oudoista kulmista ja ne ovat vääristyneitä, liioiteltuja, osittain komediallisia, osittain makaabereja näyttäen kuin hullun tiedemiehen työhuoneellaan kauhuelokuvassa.

Vuoden 1938 Pygmalionissa, joka ei ole musikaali, roolitus on täydellinen ja Leslie Howard professori Higgingsinä sekä Wendy Hiller debyyttiroolissaan Eliza Doolittlena vakuuttavat näyttelijäntyöllään. Lisäksi Shaw’n luoma dialogi on täynnään säkenöivää älyä ja intellektuaalista selkeyttä. Howard on uransa huipulla, elämänsä parhaimmassa roolissa. Hän kykenee vangitsemaan tämän nokkelan, raivostuttavan miehen jokaisen vivahteen. Kyseessä on mies, jonka väliinpitämätön asenne sosiaalisia mukavuuksia kohtaan ja viha kulttuurista tekopyhyyttä kohtaan tekee hänestä oman luokkansa kapinallisen. Wendy Hiller tekee Elizana upean roolin ja onkin elokuvan todellinen tähti. Pygmalion tarjoaa lisäksi opettajan ja oppilaan välistä romantiikkaa, mikä onkin herättänyt yleisön kiintymyksen Shaw’n merkkiteosta, sen teatterisovituksia ja elokuvaversioita kohtaan. Kokonaisuutena Pygmalion on filosofinen draama, joka on ikään kuin naamioitu romanttisen komedian muotoon.

–  David Ehrensteinin (Criterion Collection Film Essay), Janet Moatin (BFI Screen Online), Jamie S. Richin (CriterionConfessions.com) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 31.5.2023