GOOD-FOR-NOTHING (1960)

Uuden aallon keskeinen elokuvantekijä Yoshida kuvaa vahvassa, Godard-vaikutteisessa esikoisohjauksessaan joutilaiden nuorukaisten päämäärätöntä, viiltävää viimeistä nuoruuden kesää. Porukka ajautuu pikkurikoksiin ja ryöstää Makinon (Chino). Moderni, määrätietoinen nainen ei hätkähdä pelottelusta, vaan yrittää pelastaa Junin (Tsugawa), jossa näkee jotain parempaa.

***

Japanilaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Yoshishige Yoshidan (s. 1933) monipuolinen ura kattaa 19 pitkän elokuvan lisäksi useita dokumentteja niin elokuva- kuin tv-sarjamuodossa. Nagisa Oshiman ja Masahiro Shinodan ohella Japanin uutta aaltoa edustava taiteilija on saanut myös tunnustusta kirjoistaan, mm. palkitusta Yasujiro Ozu -aiheisesta tutkimuksestaan. Yoshidan esikoisohjaus, Shochiku-studiolle valmistunut Good-for-Nothing kertoo neljän joutilaan miehen muodostamasta ryhmästä ja heidän edesottamuksistaan. Heistä kaksi on varakkaita ja kaksi lähtöisin köyhistä oloista. Elokuvan aikana ryhmän dynamiikka joutuu koetukselle nelikon taloudellisista taustoista johtuen.

Nuorukaiset käyttäytyvät hyödyntäen isiensä menestystä, ajelevat amerikkalaisilla autoilla ympäriinsä, tekevät pikkurikoksia sekä unelmoivat jatkuvasti rakentaen pilvilinnoja silloin kun eivät pelleile maleksien toistensa huoneissa. Heillä on aivan omat tapansa ja merkityksensä hauskanpidolle. Köyhemmät heistä kamppailevat ja haluavat ottaa hyödyn irti mahdollisista otollisista tilanteista. Yoshida keskittyy kuvaamaan ennen kaikkea kompleksista Junia (Masahiko Tsuwaga), erästä miestä vaatimattomammista lähtökohdista ja hänen suhdettaan naiseen nimeltä Makino, joka on hänen rikkaan ystävänsä isän sihteeri. Henkilöhahmojen kehittyminen on luotu tarinassa ihailtavalla tavalla heidän muuttuessaan Good-for-Nothingin kerronnan edetessä.

Good-for-Nothing luokitellaan Japanin uuteen aaltoon kuuluvaksi, muttei edusta kuitenkaan läheisesti esimerkiksi ranskalaisia elokuvia tunnelmaltaan ja visuaalisesti. Kuitenkin tosin Godardin tunnettuun Viimeiseen hengenvetoon -elokuvaan voidaan nähdä selkeitä yhtymäkohtia. Avauskohtaus näyttää esimerkiksi siltä, että kamera olisi asetettu auton sisälle. Uudelle aallolle ovat määriteltyjä tyypillisiä piirteitä energia ja rosoisuus, kameroiden vieminen ulos kuvauspaikoille, luonnollinen valaistus ja ääni sekä liki dokumenttia muistuttava ote elokuvallisessa ilmaisussa. Kuitenkin Good-for-Nothing jää äärimmäisen kauaksi uuden aallon kriteereistä. Ohjaus ja kuvaustapa on tarkka ja käsikirjoitus hyvin muodollisesti organisoitu.

Yoshidan teos tuo aihepiiriltään kuitenkin selkeästi osaltaan mieleen myös muut Japanin uuden aallon työt, esimerkkinä hieno Kô Nakahiran ohjaus Kurutta Kajitsun (Crazed Fruit). Nämä, kuten Good-for-Nothingkin keskittyivät kuvauksessaan tylsistyneeseen japanilaiseen nuorisoon, heidän asenteeseensa ja elämäntapaansa. Ottaen huomioon elokuvan tuotantovuoden 1960, vahva kokonaisuus on erittäin selkeästi rajattu, kompositioltaan ja kameratyöltään hallittu ja hienosti toteutettu. Kokeellisesta elokuvauksesta vastaa Toichiro Narushima. Huomioitavaa ja ansiokasta on myös Chuji Kinoshitan jazzahtava soundtrack elokuvan taustalla sekä mielenkiintoinen juoni, teoksen poliittinen ja ennen kaikkea nuorison, ryhmän ja ihmissuhteiden kuvaus 1960-luvun alun modernisoituvassa japanilaisessa yhteiskunnassa.

–  Japanonfilmin, Alexander Knothin (AMP/Asian Movie Pulse), Stefan S:n ((A Nutshell) Review’n), Hayley Scanlonin (Windows on Worlds) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 2021